Kiirettä ja huolia

Kiireen on aiheuttanut menneen viikonlopun markkinat ja tulevat joulumyyjäiset. Olin Pohjalaisilla suurmarkkinoilla myymässä käsitöitäni ja ainakin kaksiin joulumyyjäisiin aion osallistua joulukuulla. Nyt vain pitäisi ahkerasti toteuttaa ideoita, jotta saisi jotain uuttakin myytävää pöytään.

Huolta aiheuttaa edelleen auto. Eilen siihen tuli jonkin sortin venttiilivika ja korjaaja epäili, etten taida tuhannella eurolla selvitä korjauskuluista :(
Ajaa sillä saa lyhyttä matkaa isoilla kierroksilla niin kauan kunnes saan sen korjaamolle, joten auto huutaen kuljen nyt työmatkat.

Tämä aika on mielestäni päiväkodilla mukavaa aikaa. Lapsia rupeaa jo pikkuisen jännittämään joulun tulo ja heidän kanssaan voi tehdä kaikkea kivaa jouluun liittyvää. Tänään tein oman ryhmäni kanssa taikataikinasta kuusenkoristeita.

Viime joulun aikaan tehtiin s-tyttären kanssa vanhoista kynttilän jämistä uusia kynttilöitä. Näistä muovisiin shampanjalaseihin tehdyistä kynttilöistä tuli mielestäni kivan näköisiä.

Isänpäivänä

Näin isänpäivänä muistelen omaa jo 13 vuotta sitten kuollutta isääni. Kuvassa isä on 50-luvulla nuorena konstaapelina.

Talvi tuli

Niin se pyry tuli yön aikana meille ja lunta satoi paljon. Portailta kävin muutaman kuvan äsken ottamassa. Kuvat ovat hämäriä, mutta en ole juurikaan valoisaan aikaan arkena kotona. Aamulla hiukkasen jännitti kuinka pääsee töihin, mutta onneksi silloin oli vielä kevyttä pakkaslunta, joten auto kulki melko hyvin lumisilla teillä. Nyt sää on jo suojan puolella ja lumikin märkää.



Kaivonrenkaista otetussa kuvassa näkyy, että lumi satoi tuulen kanssa ja kinostui.



En tiedä tykkäävätkö kaikki koirat lumesta, mutta meidän koirat nauttivat siitä. Lenkilläkin on ihanaa aina välillä pyörähtää selälleen ja hinkata itseään lumeen. Tänä aamuna me oltiinkin varsinainen juna lenkillä, kun tuota meidän hiekkatietä oli mennyt vasta yksi auto ja sen jälkiä pitkin taivallettiin peräkanaa, Mökö etunenässä, sitten Luru ja minä viimeisenä.

Kyllä tällainen keli aina kurakelit voittaa:)

Maisemakuvia

Eilen lähdin koirien kanssa lenkille, kun tulin töistä. Aamulenkit ovat töihinmenon myötä jäänet lyhyiksi ja tekee meille kaikille hyvää käydä välillä pitemmälläkin lenkillä. Koirillahan on iso aitaus, missä niillä on tilaa juosta, joten liikunnan takia ne eivät välttämättä tarvitse joka päivä pitkää lenkkiä.

Mutta se nuuskiminen on niin kivaa...

Parin kilometrin jälkeen oli vielä mukavan valoisaa.

Mutta metsäiselle pätkälle kun tultiin oli jo pimeämpää...


Aurinko kajasti vielä hiukan taivaanrannassa...


Sää oli aivan ihana, pakkasta noin 5 astetta, tyyntä (toisin kuin tänään) ja luntakin maassa valaisemassa maisemaa.


Kotia kohti kun lähestyttiin oli jo aikalailla pimeää, mutta mukava lenkki oli.


En ehtinyt eilen päivittää kuvia tänne, kun minulla on opiskelija töissä ja hänen näytön arviointinsa piti tehdä eilen illalla. Oli melko monimutkaiset ja vaikeaselkoiset kaavakkeet täytettäväksi.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille ja saas nähdä saadaanko uhattua lumimyräkkää näille lakeuksille ensi yönä.

Kynttilän valoa

Olin tässä syksyllä toisen kerran elämässäni kynttiläkutsuilla ja ostin kuvassa olevan kynttiläsomisteen. Se on kiva, kun siihen saa keskelle laitettua ajankohtaisia koristeita. Tähän asti siinä on ollut kuivakukkia, mutta kun kynttilät palaa, en uskalla niitä siinä pitää. Nyt olen tilannut siihen vielä sellaiset pyöreät kupit, ne eivät vielä ole tulleet. Kuvassa palaa tavalliset havin tuikut omissa lasikipoissaan. Nykyään en vain löydä kaupoista enää ekotuikkuja, siis tuikkuja, jotka ovat ilman niitä metallikuoria.



Viime talvena talvetin pelargonian tuvan ikkunalla. Aion nyt yrittää samaa. Vielä se jaksaa kukkiakin tehdä.

Pyhäinpäivä

Pyhäinpäivä on vaihtumassa sunnuntaiksi. Päivä on mennyt rauhallisesti kotosalla kynttilöitä poltellen ja edesmenneitä läheisiä muistellen. Isän kuolema liikenneonnettomuudessa 13 vuotta sitten ja pikkusiskon menehtyminen syöpään 3 vuotta sitten ovat elämäni traagisimmat menetykset. Kiitollisena muistelen heitä paljon muutenkin kuin tällaisina päivinä. Isältä sain hyvät eväät tähän elämään, pikkusisko oli paitsi sisar niin paras ystäväni, jonka kanssa jaoin niin ilot kuin murheetkin. Mutta suurtenkin menetysten jälkeen elämä kuitenkin jatkuu, vaikkei koskaan enää samanlaisena kuin ennen.



Nauttikkaamme ja iloitkaamme läheisistämme, perheenjäsenistä, sukulaisista ja ystävistä.