keskiviikko 25. elokuuta 2010

Syksyn merkkejä

Eilen oli säänkin puolesta syksyn merkkejä ilmassa. Aamulla oli sumuista ja lämpötila alle 10 astetta eikä koko päivänä asteet nousseet korkeimmillaankin 14 asteeseen. Illalla satoi vettä aika tavalla. Pitäisi kaivaa kynttilät esille ja katsoa pitääkö varastoa täydentää. Minä kyllä tykkään kaikista vuodenajoista joten kesän loppuminen ei ole mikään katastrofi. Ainoastaan loka-marraskuun pimeyden ja loskakelien aikaan pitäisi saada nukkua "talviunta".


Portinpielen pikkupihlajassakin on melko paljon marjoja. Kuvat kannattaa klikata suuremmiksi.


Marjojen väri on ihana tässäkin vaiheessa.


Puolukat alkavat kypsyä. Niitäkin on tänä syksynä paljon metsissä. Meillä on syöty kaikki viime vuoden puolukat, joten niitä täytyy kerätä runsaasti. Puolukan kerääminen on mukavaa puuhaa.


Viljat on jo monelta pellolta puitu.


Kasvihuoneessa tomaatit kypsyvät hitaasti, vasta pari tomaattia on saanut syödä. Mutta raakileita on runsaasti.


Huminalangan sai keriä marjapuskien päältä pois. Minä tykkään tästä konstista. Joskus, kun laitoin verkon puskiin niin siellä oli harakan poikanen nokastaan kiinni ja silloin päätin, että vaikka marjat menis siivekkäiden suihin niin verkkoa en enää laita. Huminalanka on pitänyt linnut hyvin poissa, vähän oli nyt puskien yläosasta syöty marjoja, ilmeisesti tyynenä päivänä, kun lanka ei silloin pidä ääntä.


Vielä on kuitenkin kesän makuakin. Sunnuntaina keräsin vielä kourallisen kuukausimansikkaa ja makoisilta maistuivat ja edelleen niitä tulee. Viime kesänä laitoin kukkapenkin reunaan kaksi tosi pientä vauvatainta ja luulin ettei ne pysy hengissä, mutta niin vain kasvoivat isoiksi ja tuottavat mukavasti marjaa.


Auto on edelleen korjaamolla, mutta onneksi on kulkuväline kumminkin, jolla pääsee töihin. Tänään, kun tulin töistä taivaalta tuli vettä vallan mahdottomasti, vähän jopa jännitti asuntoautolla ajo, kun häävi eteensä näki, mutta kun hiljaa ajoi niin hyvinhän se meni. Kotipihaan kun pääsin ja juoksin sateessa siaälle niin salama iski aivan pään päällä ja samantien jyrähti ukkosherra. Minä yleensä nautin ukonilmasta, mutta nyt ukkosherra oli niin pahalla päällä, että säikähdin oikein kunnolla. Mitään vahinkoa ei ilmeisesti ukkonen aiheuttanut, vaikka se jonkun aikaa kiukuttelikin tässä meidän päällä.

2 kommenttia:

  1. Huminalangasta en ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan. Täytyypä lähteä googlettamaan lisää, meillä kypsyvät parhaillaan luumut. :)

    VastaaPoista
  2. Unelma,
    minulla on huminalanka ollut jo kahtena kesänä. Muutaman euron maksoi ja hyvin on kestänyt. Sama lanka ensi kesänä taas :)

    VastaaPoista