maanantai 4. heinäkuuta 2011

Uusi kumppani

Me oltiin koko perhe viime viikon reissussa. Maanantaina lähdettiin ja perjantaina kotiuduttiin. Ensimmäinen yö oltiin Merikarvialla ja muuten kaikki sujui hyvin, mutta lokit piti melkomoista konserttia yöllä. Koirat oli onneksi rauhassa eivätkä haukkuneet lokeille.

Merikarvialta mentiin Raumalle ja käveleskeltiin vanhassa kaupungissa. Ihania taloja siellä...


...ja ihania ovia. Torilla herkuteltiin mansikoilla ja herneillä.


Raumalta matka jatkui Uuteenkaupunkiin. S-tytär meni tapaamaan kummejaan ja me Isännän kierreltiin kaupungilla. Meitä kiinnostaa mm. vanhat kirkot ja sellaisen löysimme nytkin.


Kirkossa oli kahdet vanhat ruumisvaunut. Näillä isommilla kuljetettiin kaikkein korkeampi arvoisia ihmisiä.


Kirkon katossa oli laivoja, joita merimiehet ja laivanvarustajat lahjoittivat kirkolle turvaamaan merimatkaa.


Puistossa oli patsas kaikkien tuntemattomalla tavalla merille kadonneiden merimiesten muistoksi.


Patsaan ilmeet ovat hyvin surulliset.

Yötä oltiin paikallisella leirintäalueella.

Matka jatkui Isännän siskon mökille Sauvoon. Se on jo vuosia ollut meidän joka kesäinen vierailupaikka.
Päästiin saunomaan, mikä on aina yhtä ihanaa.


Saunan jälkeen oli grillausta ja Mökö oli valppaana, jos vaikka jotain herkkua riittäisi koirillekin ja riittihän niitä. Oli ihanaa, kun koirat saivat olla vapaana koko ajan, leirintäalueilla kun ne pitää olla kytkettynä.


Lounais-Suomessakin asunnot ovat kallistuneet. Asukkaana kirjosieppo, juuri viemässä lapsilleen evästä.

Kiitos, kun saimme taas kerran tulla:)

Sauvosta jatkoimme matkaa Tampereelle. Käytiin S-tyttären kanssa Ikeassa ostoksilla ja yöksi mentiin Härmälän leirintäalueelle. Aamupäivällä vielä Ideaparkiin ja sieltä auton nokka kotia kohti.

Pian sen jälkeen kun oltiin tultu kotiin ja olin saanut auton tyhjättyä alkoi aivan hirmuinen ukonilma. Minä en pelkää itse ukonilmaa, mutta nyt pelkäsin, että kuinka käy meidän paviljongin. Otin ikkunan läpi kuvan, kun tuuli riepotteli sitä, mutta se pysyi kuin pysyikin pystyssä. Hiekkatäyte jaloissa auttoi varmasti.


Isäntää en ole laittanut vaihtoon, vaan tässä on otsikossa mainittu uusi kumppanini. Aivan ihana puutarhatraktori, jolla saa tietysti nurmikon leikattua, mutta sillä saa myös kärrättyä kaikenlaista raskaampaa tavaraa puutarhassa. Koeajoin sen tänään ja olen kumppaniin(merkiltään Partner)erittäin tyytyväinen ja ihastunut.

3 kommenttia:

  1. Mukavaa oli seurata matkanne vaiheita näin blogin välityksellä. Hyvää kesää edelleenkin.

    VastaaPoista
  2. Meilläkin nurmikon leikkuri on kaikenlaisessa traktorin kaltaisissa puuhissa.

    VastaaPoista
  3. Olipas tuttu kuva heti aluksi :)
    Vai että Raumalla kävitte! Torilla olisi voitu tavatakin muuten, mutta tänä kesänä en ole ollut vielä yhtään kertaa myymässä mansikoita; kaikki ostetaan kotoa!
    Kiva, että teillä oli hauska reissu!
    Meillä myös on ajettava ruohonleikkuri oikea yleiskulkuneuvo mansikkapaikassa.....

    VastaaPoista