Ristiäiset

Pirpana sai eilen ihan virallisestikin nimen. Nimi on ollut kyllä tiedossa jo ennen syntymää.

Kastejuhlaa vietettiin S-tyttären perheen lähipiirin kanssa.

Pappi oli mukava nuori nainen, joka ymmärsi, että juhla mennään vauvan ehdoilla:)

Pirpana oli rauhallinen, kun sai olla kummin olkapäätä vasten, mutta hermostui, kun laitettiin makuuasentoon:)  Kun vanhemmat ja kummit siunasivat hänet, hän nukahti.

Pirpanalla oli yllään mummansa, edesmenneen Pikkusiskoni, virkkaama kastemekko, joka on ollut äidilläänkin päällä.

Kastemaljaa oli käytetty jo Pirpanan isän ristiäisissä.

Ihania perinteitä<3>

Tilasin paikallisesta kukkakaupasta kimput sekä kastepöytään että tarjoilupöytään. Eikä tarvinnut taaskaan pettyä, kimput olivat kauniita.

Positiivisesti yllättynyt:)

Olin taas perinteisillä Maalaismarkkinoilla paikallisen talomuseon pihapiirissä.

Tällä kertaa otin mukaan vain vähän tavaraa: pussukat tietenkin, neulatyynyt, magneetit, hevonkengät ja kortit. Lähdin vähän pessimistisesti, koska en ole ehtinyt tekemään mitään uutta myytävää.

Kuten kuvasta näkyy aamulla, kun laitettiin myyntipaikkoja valmiiksi, ripsautti vähän vettä ja oli pilvistä. Olikin pieni pelko, että sataa koko päivän. Mutta niin hyvä tuuri oli, ettei sen koommin satanut markkinoiden aikana:)

Paljon oli taas väkeä liikkeellä ja myynnillisesti ne onnistuivat minulla kuitenkin erittäin hyvin:)

Markkinoilla tapasin myös pitkäaikaiset blogituttavuudet Mammelin ja Vaarin:) 

Oli todella mukava tavata heidät, aivan tuntuivat tutuilta ihmisiltä, niin monta vuotta olen Kivimäen elämää blogia seurannut.

Muutenkin tapasin paljon tuttuja ja se on aina mukavaa:)

Kävin äsken iltahämärissä nappaamassa kuvan, kun sumu on nousemassa pelloille.

Onkohan tulossa kylmä yö.

Huomenna sitten suunnataan Ruokamessuille Kauhajoelle maistelemaan herkkuja:)

Vaarikoira

Tämä pehmolelukoiran näköinen pieni otus saapui meille lokakuussa 2002.

Sillä oli voimakas paimennusvietti, paimenkoira kun on. Tehtiin paljon töitä, että saatiin se lopettamaan ihmisten näykkimisen.

Mutta se vei ison palan sydämestäni heti alkuunsa.

Tänään meillä juhlittiin 13v. synttäreitä.

Mökö istui  ja tuijotti minua, kun lauloin sille Paljon onnea vaan:D

Tarjoiluna oli koirille kakkua. Kakussa on kuivaa ruisleipää, välissä ja päällä maksalaatikkoa. kynttilöinä pätkittyjä kanatikkuja ja vielä koirien suurta herkkua kotijuustoa(leipäjuustoa) ripoteltuna päälle. Hyvin maistui niin sankarille kuin pikkuveljellekin:)

Mökö on aina viihtynyt paremmin ihmisten kuin muiden koirien kanssa. Tien päällä se varsinkin nuorempana rähisi vastaantuleville koirille. Jos meillä käy koiravieraita, Mökö on ihmisten kanssa sisällä ja Luru leikkii kaverin kanssa pihalla.

Mökö kerjää AINA rapsutuksia kaikilta ihmisiltä, jotka tulevat meille, niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin.

 

Lenkkeily ei enää kovin paljon Mököä kiinnosta. Se haluaa jo muutaman sadan metrin päässä kääntyä takaisin kotiin ja on aamuja jolloin se ei lähde lenkille ollenkaan, vaikka kuinka houkuttelis.

 

Mökö makaa aina ihmisten jalkojen juuressa ja täällä kotona se on aina siellä missä ihmisetkin. Tässä kuvassakin se istuu mun kanssa divaanilla, kun olen koneella.

 Toivottavasti Mököllä on vielä terveitä elinvuosia tulevaisuudessa.

 

Jotain satoa kumminkin

Tänä kesänä sato jää melko pieneksi. Kasvihuoneessa ei kasva mitään, marjapensaat ovat vielä niin pieniä, etteivät tuota juurikaan satoa, luumuja tulee jonkun verran ensimmäistä kertaa, päärynäpuu ei edes kukkinut ja omenapuistakin vain yksi kukki ja siinä kasvaa yksi omppu, kirsikkapensaasta saatiin maistiaiseksi muutama kirsikka.

Kasvimaalle istutettiin perunaa ja sipulia ja kylvettiin porkkanaa ja hernettä. Sieltä saadaan nyt satoa, kuvassa tämän päivän ateriatarpeet.

Maa on tällä paikalla hietamaata ja se on aika ihanteellista juuresmaata.

Perunat ja porkkanat ovat puhtaita ja helppoja kaivaa, en tarvitse edes kuokkaa, käsin kaivelen:)

Meillä on jo vuosia ollut kasvimaa täällä, vaikkei olla täällä asuttukaan, mutta nyt on ihanaa, kun se on vieressä.

Ensi vuonna sitten taas kurkut, tomaatit, paprikat ym:t omasta kasvihuoneesta.

Mansikkamaakin olis tarkoitus istuttaa ja tietenkin monivuotisia muitakin; ainakin raparperi ja ruohosipuli.

P.s. Miia kyseli jokin aika sitten ohjetta virkattuun liinaan, jonka kuvan olen julkaissut vuonna 2010. Löysin ohjeen ja jos käyt täällä Miia niin sivupalkissa on sähköpostiosoitteeni ja jos laitat sinne osoitteesi, niin lähetän kopion ohjeesta sinulle.

Katson maalaismaisemaa...

...ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän...

Kodinhoitohuoneen ovelta kuvatessa näyttää nyt tältä:

Kaivurikuski siirsi ison maakasan kellarin päälle ja huomenna hommat jatkuu, kun maata pitää kaivaa talon päädyn läheltä. Maa kun viettää taloon päin. Kellarin viereen tehdään autoille parkkipaikka.

 

Perjantai oli mukava päivä. Meillä oli vieraita enemmänkin. Terveiset ja kiitokset Turkuun kaikille:)

Pirpanakin oli päivän äitinsä kanssa meillä.

Tuollaisia päiviä lisää, kiitos:)

Kivaa viikkoa kaikille!

Elokuun lämpöä

Nyt saadaan nauttia kauniista ja lämpöisistä kesäpäivistä, vaikka maisemat rupeavat pikkuhiljaa olemaan syksyisen värisiä.

Perjantaina kävin Pirpanaa nuuskimassa. On mukavaa katsoa nuorten vanhempien onnea. 

Voiko vauvan tuoksua ihanampaa ollakaan:)

Sain sieltä ostaa toisenkin sangollisen mustikoita perattuna. S-tyttären mies (jolle pitäis keksiä hyvä bloginimi, mutta nyt on pää tyhjä) oli käynyt ne aamulla keräämässä.

Minulla on ollut tänään mattojen pesupäivä. Aurinko paistaa ja sopivasti tuulee, niin matotkin saa vielä hyvin kuivaksi.

Meillehän tuli muuton kanssa vähän hoppu, kun iloiseksi yllätykseksi saimme vanhan kodin nopeasti kaupaksi. Joten mukana muutti aikamoinen kasa likaisia mattoja.

Muutettiin rakennuspölyn keskelle ja pari huonetta piti vielä maalatakin. Tavaroita on siksi kuskattu huoneesta toiseen edestakaisin. Aivan kaikki tavarat eivät ole vieläkään paikallaan ja rakennuspölyä leijailee edelleen melkoisesti.

Mutta kiva täällä on asua:)

Iltapäivällä olohuoneen ikkunan takana kävi tikka herkuttelemassa katajanmarjoilla.

Mukavaa alkavaa aurinkoista viikkoa kaikille!

Elvytystä

Jospa antaisin blogille vähän tekohengitystä.

Kesä on ollut hyvin tunteikas monella tapaa. On ollut suurta surua ja isoja iloja.

Äiti kuoli kesäkuun puolivälissä ja siitä toipuminen jatkuu.

Olemme asuneet uudessa kodissa kesäkuun lopusta lähtien, mutta vieläkään aivan kaikki tavarat eivät ole löytäneet paikkaansa. Muutimme rakennuspölyn keskelle, pari huonetta piti vielä maalatakin ja tavaroita kuskattiin huoneesta toiseen. Vanha koti saatiin kaupaksi, mikä oli erittäin hyvä juttu.

Koirilla on ollut jonkinlaisia vaikeuksia uuteen kotiin sopeutumisessa, mutta onneksi eivät riko paikkoja.

Toissapäivänä tapahtui kesän iloisin asia, kun S-tytär ja avomies saivat ihanan pienen prinsessan.

Me saamme olla pikkuiselle isovanhempia, vaikka virallisesti emme olekaan. Eilen heti pääsimme ihastelemaan tätä pientä suurta ihmettä.  Huomenna he kotiutuvat ja loppuviikosta pääsen jälleen nuuskimaan vauvan tuoksua:)

Olen ollut kolme viikkoa loman jälkeen töissä ja uusia tuulia sielläkin. Aloitin pienten ryhmässä ja olen siinä näillä näkymin tämän vuoden ainakin. En ole ollutkaan pienillä yli kahteenkymmeneen vuoteen:)

Joten muutoksia on tässä kesässä ollut paljon.