tiistai 25. toukokuuta 2010

Sadetta ja tuulta

Kylläpä muka pitää niin kiirettä, ettei ehdi blogia päivittämään. Pari postausta sitten luettelin puutarhaunelmiani ja yksi niistä toteutui reilu viikko sitten, kun ostettiin Tuurin Kyläkaupasta paviljonki. Mielestäni se on mukavan näköinen lehtikoristeisine kulmineen ja tykkäsin, kun katto oli vihreä eikä valkoinen. Asennettiin se samantien paikoilleen ja vähän jo silloin ajattelin, että kuinkahan se pysyy täällä lakeuden tuulissa pystyssä. Hyvin se pysyi, vaikka joinakin päivinä tuuli vähän kovempaa. Suunniteltiin kuitenkin painoja ja tukia kulmiin mutta... Eilen sitten tuulen lisäksi satoi rankasti ja paviljongin katto kastui aivan märäksi. Tuuli oli valtavan kova ja niin katos kaatui ruusupuskaan. Käytiin nostamassa sen pystyyn ja tuettiin sitä vähän paremmin, mutta jonkin ajan päästä se oli taas kumossa. Otin siitä katon pois ja nostettiin pelkkä kehikko pystyyn, mutta niin vain sekin kaatui. Nyt on suunnitelmissa lyödä maahan puutolpat joka kulmaan, jospa se sitten pysyisi pystyssä. Ensimmäisessä kuvassa on tilanne viikko sitten, tuolit ovat vähän isot, mutta menettelevät toistaiseksi. Toinen kuva on eiliseltä.





Yksi unelmahan minulla oli saada yrttiallas puutarhaan. Olen miettinyt ratkaisuja altaan reunoiksi, olisiko ne laudasta vai kivestä. Näin viimeisimmässä Koti-lehdessä kuvan vanhoista kattotiilistä tehdystä reunasta ja kyselin isännältä onko meillä niitä missään. Totesi ettei ole. Muutaman päivän päästä hän toi kotiin kuorman vanhoja kattotiiliä, oli niitä nähnyt jossain talossa ja hommasi ne minulle.
Laitan kuvaa valmiista altaasta, jos se vain tänä kesänä tulee valmiiksi. Tälle kesälle on niin paljon kaikenlaisia suunnitelmia, että saa nähdä miten aika riittää kaikkeen.



Toisaalta kurjaa, kun tuli taas näin kylmää, täällä on tänään ollut noin 8 astetta lämmintä. Mutta toisaalta nyt on saanut jotain sisälläkin tehtyä. Valmiin näköistä ei vielä ole, mutta tavaroita on siirretty paikasta toiseen, että eiköhän se siitä. Lämpöisempiä kesätuulia kaikille.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Kesä ja kärpäset

Tämä on ihanaa aikaa. Luonto on kauniin heleän vihreä, aurinko paistaa, välillä tulee virkistävää sadetta, ukkonenkin jyrähtelee. Minä olen aina tykännyt ukonilmoista enkä osaa pelätä niitä. Varmaan, jos ne aiheuttaisi jotain vahinkoa, voisi niitä ruveta pelkäämäänkin. Kerran olen ollut pyörällä matkassa töistä kotiin, kun alkoi kova räiskintä. Pysähdyin ja molemmin puolin minua iskivät salamat. Silloin ajattelin ,että kuinkahan tässä käy, kun lähellä kasvoi isoja puita. Tunsin itseni melko pieneksi sillä hetkellä. Selvisin siitä märillä vaatteilla ja tavaroilla.
Puutarhassa kaikki on hurjassa kasvuvauhdissa. Olen katsonut, että jotkut perennat pitäisi siirtää väljempään paikkaan. Vielä en ole kaikkia kasvattamiani kesäkukan taimia istuttanut, kun minua vähän epäilyttää, että vielä tulee kylmiäkin öitä. Minulla on koirien aitauksessa kolme vanhaa, osin jo sammaloittunutta kaivonrengasta, joihin laitan kesäkukkia ja yhdessä olen yrittänyt kasvattaa perennoja, mutta se ei ole onnistunut. Epäilemme, että renkaassa oleva multa jäätyy niin, etteivät perennat siinä selviä. Joten laitanpa siihenkin kesäkukkasia.

Kiitolliset kukkijat, parvitulppaanit, viihtyvät renkaassakin.



Tässä on kuvaa narsisseista, jotka vihdoin kukkivat minullakin.



Viikonloppuna kävimme ostamassa remonttitarpeita. S-tyttärelle remontoidaan huone meidän makuuhuoneesta ja täällä on nyt melkomoinen kaaos, kun tavaroita siirrellään paikasta toiseen. Nyt kun vain malttaisi sisälläkin jotain tehdä. Mieli kun halajaa vain pihahommiin.

Nämä kun saisi seinään liimattua ja huonekaluihin, oveen ja ikkunaan sudittua, oltais jo voiton puolella.



Koirillehan tällaiset helteet ovat melko raskaita. Pääasiassa ne nukkuvat päivät ptkät. Aamulenkitkin ovat jääneet lyhyiksi, kun jo aamusta aurinko paistaa niin kuumasti. Mutta nautitaan me ihmiset lämpimistä päivistä kylmän kevään jälkeen:).

torstai 13. toukokuuta 2010

Aurinkoa ja vettä

Nyt se taisi kesä alkaa. Lämpötila oli päivällä jo yli 20 astetta. Täällä ovat hiirenkorvat puhjenneet koivuihin tänään. Ja ensimmäinen narsissi ikinä on ruvennut kukkimaan kukkapenkissäni. Olen narsissin sipuleita laittanut ennenkin, mutta vielä koskaan ne eivät ole kukkineet. Viime kesänä sain isosiskon penkistä sipuleita ja jee, nyt ne kukkii:).

Me lähdettiin koko perhe veneilemään. Vähän siellä tuuli, mutta ei kovin pahasti. En uskaltanut veneeseen ottaa järkkäriä mukaan, joten kuvat on otettu pikkukameralla eivätkä ole kovin hyvälaatuisia. Kuvaa klikkaamalla sen näkee suurempana.


Mökö oli kuin parempikin merikarhu.


Saaren rannassa koirat tykkäsivät kahlailla. Mitään varsinaisia uimareita ne eivät ole. Ja kahlaamisen jälkeen oli kiva kuivatella itseään kuiviin kaisloihin.


Onneksi kaislanpalat eivät kovin pahasti tarttuneet turkkiin, riitävästi kylläkin, mutta pahempaa pelkäsin.


Ethän putoa sieltä kiveltä s-tytär.


Joutsenpariskunta oli pesimispuuhissa luodolla. Kuva on kaukaa otettu, kun ei viitsitty kovin läheltä veneellä mennä.


Päivä oli todella ihana. Sitä jotenkin sielu lepää veden äärellä. Minä voisin pitkän aikaa istua rannalla ja vain tuijotella vettä.


Aurinkoisia ja ihania päiviä kaikille.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Risusavottaa

Tänään päätin, että ikävännäköiset tuoksuvattupensaat saavat kyytiä. Noin joka toinen vuosi olen leikannut ne alas, mutta ne kasvavat silti aivan liian korkeaksi ikkunan eteen. Aikoinaan, kun ne tuvan päätyyn istutin, olin siihen mennessä nähnyt vain pienehköjä mukavan näköisiä pensaita. Mutta nämä ovat kasvaneet tosiaan liian suuriksi, suurimpien lehtien halkaisija on ainakin 30 cm. Juurakkojen kaivamisessa onkin vielä kova työ. Pitää keksiä niille joku omialtaisempi paikka jostain tontin reunalta.




Melkoinen kasa risuja niistä tuli.


Ajattelin istuttaa tähän tilalle jotain matalampaa ja kauniimpaa pensasta. Mutta ei vielä tulevana kesänä, että saan vatun juuriversot pidettyä pois.


Tänään on ollut jo mukavan lämmin päivä ja loppuviikoksihan on luvattu tänne jo lähes 20 astetta lämmintä. Toivotaan, että ennustukset pitävät paikkansa.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Virkattu liina

Meidän huusholli rupeaa näyttämään päivä päivältä enemmän viidakolta :). Mutta eiköhän kohta rupea olemaan niin lämpimiä päiviä, että taimet saa kasvihuoneeseen. Mukava niiden kasvua on seurata, toiset kasvavat paremmin ja toiset huonommin. Valon puute vain rupeaa vaivaamaan, kun kurkut ja tomaatit peittävät ikkunaa.




Huomenna mennäänkin äidin luona käymään. Olen virkannut hänelle liinan lahjaksi. Liinan halkaisija on noin 60 senttiä. En oikein tiennyt missä olisin sitä kuvannut, pöydät joihin se olisi sopinut ovat täynnä taimia :). Joten kuva on otettu sohvan päällä, eikä se ollut kovin hyvä paikka liinan kuvaamiseen.
Mukavaa sunnuntaita kaikille.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Rauha maassa

No niin, rauha on palannut tähänkin torppaan. Jos nyt elämä kahden koiran kanssa koskaankaan on kovin rauhallista. Mutta juoksu on ilmeisesti tältä keväältä taas koettu. Lenkkeilytkin on taas mukavampia, kun minua ei kiskota hihna kireällä eteenpäin.

Eilen tuli isosisko vajaa 1-vuotiaan Bella-koiransa kanssa kylään. On aina mukavaa kun käyvät. Lurukin saa leikkikaverin.

Ensin tervehdittiin toisiansa.




Välillä otettiin painimatsia ja onneksi Bellakin pääsi joskus niskan päälle. Pääasiassa pojat olivat Bellan niskassa, siihen piti ihmistenkin välillä puuttua. Kun Luru ja Bella olivat kahden pihalla leikkivät ja juoksivat sulassa sovussa. Useinhan kolmas pyörä on seurassa liikaa :).




Tanssimaankin "nuoripari" intoutui. Luruhan ei iältään enää ole kovin nuori, kohta 5v, mutta mieleltään se on täysi kakara.

"Käytkö useinkin täällä?"



Eilinen vierailu ja usean yön ja päivän valvominen uuvuttivat Mökön ja tänään on uni maittanut.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kulkija Kuosmanen




Meidän Mökö on saanut uuden lempinimen entisten lisäksi. Parin kilometrin päässä asuva tyttökoira saa meidän Mökön pään aivan sekaisin ja se kulkee sisällä edestakaisin ovelta ovelle läähättäen ja vinkuen. Pihalla se ei pysy edes aitauksessa vaan karkaa aina tilaisuuden tullen, tästä lempinimi Kuosmanen. Tällaista on kaksi kertaa vuodessa ja pahin vaihe kestää muutaman päivän. Muut kylän tyttökoirat ei meidän Mököä saa sekaisin. Ikävintä ehkä on, kun se ei anna yölläkään nukkua vaan vinkuu sängyn vieressä ja aina välillä menee kuistille ulvomaan. Onneksi tämä on vain hetken huumaa ja kohta se on taas oma ihana itsensä.
Eilen muuten näin ensimmäiset leskenlehdet, kun olin lenkillä. Kovin, kovin hitaasti kevät etenee.