Elokuun kuulumisia

Kolme työviikkoa takana, nopeasti viikot vierähtää.

Talo on saanut väriä pintaansa.

Marjoja olen puskista vähän noukkinut ja siivekkäät apulaiset nokkivat loput:)

Isosiskon synttäreitä vietettiin maalaustalkoiden (tai kökän niinkuin meillä sanotaan) merkeissä.

Vettä on saatu nyt sitten päivittäin, kuivan heinäkuunkin edestä.

Omasta maasta on syöty perunaa jo pari viikkoa, vaikka istutus jäikin myöhälle eli juhannukseen.

Markkinapäivä lähestyy eli lauantaina 6.9. on Yli-Lauroselan talomuseon pihapiirissä taas maalaismarkkinat ja sinnekin pitäis valmistautua. Puuhaa riittää, ei tule aika pitkäksi:)

Ötököitä

Niinkuin jo aiemmin kerroin, istutin perunat vasta juhannuksena maahan.

Helteet ovat varmaan osaltaan auttaneet kasvussa ja huomenna ehkä jo kokeillaan kurkata, mitä pottumaalta löytyy.

Yhtenä päivänä pyörin kameran kanssa kasvimaalla ja huomasin oudon näköisiä olentoja perunan lehdillä. Kuvasin niitä, mutta en ajatellut asiaa sen enempää.

Kotona katsoin kuvia koneelta ja rupesin googlesta tutkimaan mitä ne voisi olla.

Melko lailla samannäköisiä kuvia oli netissä perunan pahimman vihollisen toukista ja säikähdin, että nytkö niitä on tullut meidän pieneen pottumaahan.

Mutta aikani, kun jatkoin tutkimista, löysin kuvan juuri samanlaisesta ötökästä ja se oli leppäkertun kotilo. Syvä helpotuksen huokaus:) Leppiksiä kasvimaalla ja ympäristössä onkin runsaasti.

Eilen kävin taas kameran kanssa pottumaalla ja siellä oli ihania pieniä leppisvauvoja:)

Niin se vain loppuu pitkäkin loma ja maanantaina työt kutsuu.

Vielä on paljon maalausurakkaa jäjellä, joten illat kuluvat pitkälti pensseli kourassa.