Tämä pehmolelukoiran näköinen pieni otus saapui meille lokakuussa 2002.
Sillä oli voimakas paimennusvietti, paimenkoira kun on. Tehtiin paljon töitä, että saatiin se lopettamaan ihmisten näykkimisen.
Mutta se vei ison palan sydämestäni heti alkuunsa.
Tänään meillä juhlittiin 13v. synttäreitä.
Mökö istui ja tuijotti minua, kun lauloin sille Paljon onnea vaan:D
Tarjoiluna oli koirille kakkua. Kakussa on kuivaa ruisleipää, välissä ja päällä maksalaatikkoa. kynttilöinä pätkittyjä kanatikkuja ja vielä koirien suurta herkkua kotijuustoa(leipäjuustoa) ripoteltuna päälle. Hyvin maistui niin sankarille kuin pikkuveljellekin:)
Mökö on aina viihtynyt paremmin ihmisten kuin muiden koirien kanssa. Tien päällä se varsinkin nuorempana rähisi vastaantuleville koirille. Jos meillä käy koiravieraita, Mökö on ihmisten kanssa sisällä ja Luru leikkii kaverin kanssa pihalla.
Mökö kerjää AINA rapsutuksia kaikilta ihmisiltä, jotka tulevat meille, niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin.
Lenkkeily ei enää kovin paljon Mököä kiinnosta. Se haluaa jo muutaman sadan metrin päässä kääntyä takaisin kotiin ja on aamuja jolloin se ei lähde lenkille ollenkaan, vaikka kuinka houkuttelis.
Mökö makaa aina ihmisten jalkojen juuressa ja täällä kotona se on aina siellä missä ihmisetkin. Tässä kuvassakin se istuu mun kanssa divaanilla, kun olen koneella.
Toivottavasti Mököllä on vielä terveitä elinvuosia tulevaisuudessa.