Aamulla

Tämän aamun tunnelmaa.

Kuvat puhukoon puolestaan.

Syksyisiä puuhia

Viikko hurahti taas tosi nopeasti. Eilen meilläkin oli tosi kova tuuli, pihalla olevat tavarat lentelivät, eivät kuitenkaan onneksi oman pihapiirin ulkopuolelle.

Tänään on ollutkin sitten kaunis syyssää. Ajelin nurmikon vielä kertaalleen ruohonleikkurilla. Mukavasti silppuuntui koivunlehdetkin samalla. Minähän en haravoimista harrasta juuri lainkaan, vaikka lehtipuut kiertävät pihaa. Siivosin puutarhakalusteet ja muut tavarat pihalta talvivarastoon.
Isännän kanssa koottiin puutarhatraktorin peräkärry, joka on ollut ostettuna jo viikkoja. Sen kanssa huomenna vielä tyhjään kasvihuoneen, jos vain sää vielä suosii. Kasvimaalta pitää käydä vielä valkosipulit nostamassa. Puutarhan puolesta voi vaikka talvi tullakin.

Niinkuin moni muukin on todennut ihaninta syksyssä on kynttilät. Mikä sen mukavampaa näin syksyllä, kun saa siivottua, sytyttää kynttilät ja istuu nauttimaan puhtaasta tunnelmallisesta kodista:)

Tunnelmallisia syysiltoja teille kaikille, jotka täällä piipahdatte!

Syksyn merkkejä

Aamuisilla lenkeillä on jo ollut syksyn tuntua ilmassa. Tänä aamuna ripsutteli vettäkin, mutta se ei haitannut, kun oli kuitenkin melko lämmintä. Otin eilen ja tänään pitkästä aikaa kameran mukaani lenkille ja kuvailin mm. syksyn merkkejä.

Pääskysiä istui pitkällä langalla paljon, mahtoivatko jo suunnitella lentoreittiä lämpöön.


Sieniä on tänä syksynä ilmeisen paljon.


Koirat ovat kuraisia aina lenkin jälkeen, vaikkei sataisikaan. Yökaste kastelee tassut ja nämä meidän kuraimurit vetää itseensä hiekkaa ja kuraa. Onneksi suihku on keksitty, vaikkei sillä kaikki hiekka turkista lähdekään. Sisällä koirien makuupaikoilla on kasa hiekkaa, kun turkista kuivuessa varisee hiekat. Onneksi on imurikin keksitty,


Puolukat punastuvat hyvää vauhtia ja kohta niitä pääsee keräämään.


Viljoja on jo paljon puitu ja kuivaajat hyrisevät.


Ihanaa, että meillä on neljä vuodenaikaa:)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Syksyisiä kiireitä

Edellisen postauksen jälkeen onkin ollut kaikenmoisia kiireitä ja tapahtumia. Viikko sitten pe, la ja su oltiin isosiskon kanssa Seinäjoen käsityömessuilla myymässä käsitöitämme. Messuja edeltävät kaksi viikkoa olivatkin hyvin työntäyteisiä. Päivätyön jälkeen olinkin hyvin tiiviisti työpöydän ääressä kotona. Viime viikko menikin melkolailla väsymyksestä toipumiseen.

Yhtenä päivänä reilu viikko sitten, kun tulin töistä, Mökö ei ollutkaan kotona. Se oli jo aamupäivällä taas karannut tyttökoiraa tapaamaan ja tyttökin oli päässyt hihnastaan irti ja pariskunta oli lähtenyt omille teilleen. Kiertelin iltapäivällä autolla ympäri kylää, sitten lähdin Lurun kanssa kävellen etsintälenkille. Hämärän tullen menin taas autolla etsimään. Silloin olin jo ihan varma, että Mökö ei enää tule kotiin. Itkeskelin koko illan ja vielä yhdeksän jälkeen päätin lähteä pyörällä etsimään ja sillä reissulla löysin sitten Mökön. Ilo oli suuri molemmin puolin, kun pimeällä tiellä kohdattiin. 12 tuntia Kulkija Kuosmanen oli retkillään. Mökö oli tosi uupunut ja yhdestä anturasta oli nahka rikki. Risuja oli takkuuntunut turkkin niin että ne piti leikata irti. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Kekriviikolla vein päiväkotiin lapsille näytille erivärisiä porkkanoita. Kylvin keväällä kirjavia porkkanoita ja ne kasvoivat oikein mukavasti. harmi vain, että niistäkin suuri osa oli kuitenkin oransseja. Väreinä oli oranssin lisäksi keltainen valkoinen ja tumma violetti lähes musta.


Lapset maistoivat pieniä paloja porkkanoista. Jotkut lapset olivat hyvin epäluuloisia tummia porkkanoita kohtaan. Niissä vain pinta on tumma ja sisus tutun oranssi. Värikkäistä porkkanoista saa kivan näköistä raastetta.


Tänä viikonloppuna onkin sitten keskitytty syyspuuhiin. Minä en juurikaan haravoi, korkeintaan porraspieliä vähän. Ensinnäkään en tykkää haravoinnista ja toiseksi eipä niitä lehtiä kauaa keväällä näy ja ovat hyvää lannoitetta nurmikolle.
Eilen käytiin s-tyttären kanssa kaivamassa perunat, porkkanat ja punajuuret. Tänään laitoin kesäkalusteet varastoon, kesäkukat vein kompostiin, leikkasin nurmikkoa ja kasvihuoneen laitoin talviteloille.
Hilpeyttä herätti eilen kasvimaalta löytynyt poikaporkkana. Joka vuosihan niitä jonkinlaisia on, mutta näin komeaa poikaa en ole pitkään aikaan nähnytkään :)


Mukavia syksyisiä päiviä kaikille!

Sumuinen syyskuun aamu

Aamulla, kun lähdin koirien kanssa lenkille, ulkona oli sankka sumu. Lämpötilakin oli vain noin viisi astetta. Koko aamupäivän sää oli kostea ja harmaa, ei kuitenkaan satanut. Meillähän täällä lakeuksilla silmä ei heti pökkää mihinkään, mutta tänä aamuna ei nähnyt parin sadan metrin päässä olevalle tiellekään.


Lenkin varrella kukkivat vielä kissankellot, puna-apilat, niittyleinikit ym. aivan kuin viimeisenä muistona menneestä kesästä.


Jopa luupinikin on innostunut vielä tekemään kukan.


Tällaisena kosteana aamuna näkee hyvin, miten ahkerina hämähäkit ovat olleet. Seittejä oli joka puolella, jotkut pienet puun taimet olivat aivan harmaan seitin peitossa. Kuvat eivät ole kovin tasokkaita harmaasta säästä johtuen ja lisäksi vielä koirapojat eivät ole kovin innostuneita minun kuvausharrastuksestani, kun niiden mielestä pitäisi olla lenkillä.


Meillä on ollut nuorisoa enemmänkin tänä viikonloppuna. S-tyttären isoveli oli meillä viikonlopun ja molempien seurustelukumppanit olivat täällä myös. Mukavasti meni viikonloppu iloisessa hälinässä:)

S-tyttären pitää taksvärkkinä viedä huomenna kouluun neljä litraa perattuja puolukoita. Hän lähti meidän mukaan tänään puolukkaan ja perkasi keräämänsä marjat. Vielä kun hän vain muistaa ottaa ne aamulla mukaan :)


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Kurjet

Minä edelleen ihastelen pihlajanmarjojen runsautta. Pihlajat ovat nyt tosi kauniita, mutta pelkään, että heti kun marjat kypsyvät kunnolla ne katoavat lintujen suihin muutamassa päivässä. Joten niiden kauneudesta pitää nauttia nyt.




Lenkkireitin varrella on eräässä pihakuusessa tosi paljon käpyjä. Olisi siinä kurreille evästä. Kuvia kannattaa klikata suuremmiksi.


Meidän lähellä on pieni neva ja kurjet viettävät siellä kesäänsä. Näin syksyn tullen ne rupeavat lentelemään läheisille pelloille. Lauantai- ja sunnuntaiaamujen lenkillä oli yhdellä pellolla kaksi kurkea, tiedä sitten oliko pariskunta vai muuten vain kaksi lintua. Kuvat kurjista eivät ole kovin hyvälaatuisia, olen ottanut ne niin kaukaa.


Tänään kun tulin töistä oli meidän omalla pellolla ainakin kolmekymmentä kurkea tauolla.


Yritin mennä mahdollisimman lähelle ottamaan kuvaa ja kurjet ilmeisesti eivät halunneet poseerata enempää ja niin ne lähtivät takaisin nevalle.


Viime syksynä eräänä aamuna, kun olin lenkillä, näin 73 kurkea ja niillä oli lentoharjoitukset menossa. Nuoriso opetteli aurassa lentämistä ja auroja oli useampia. Sitä oli hauska seurata. Yksi, ilmeisesti nuorista kurjista, lähti omille teilleen pitäen kovaa meteliä, mutta muu parvi komensi sen vielä kovemmalla metelillä takaisin. Aivan kuin se olisi ollut kiukutteleva murkkuikäinen. Mutta pakko oli enemmistöä totella.

Minä toivon kovasti kaunista ilmaa viikonlopuksi. Täällä järjestetään maalaismarkkinat viikonloppuna ja minun olisi tarkoitus mennä sinne myymään käsitöitä. Ja koska minulla ei ole minkäänlaista katosta olemassa, auringonpaiste tai ainakin poutasää olisi suotavaa :)

Syksyn merkkejä

Eilen oli säänkin puolesta syksyn merkkejä ilmassa. Aamulla oli sumuista ja lämpötila alle 10 astetta eikä koko päivänä asteet nousseet korkeimmillaankin 14 asteeseen. Illalla satoi vettä aika tavalla. Pitäisi kaivaa kynttilät esille ja katsoa pitääkö varastoa täydentää. Minä kyllä tykkään kaikista vuodenajoista joten kesän loppuminen ei ole mikään katastrofi. Ainoastaan loka-marraskuun pimeyden ja loskakelien aikaan pitäisi saada nukkua "talviunta".


Portinpielen pikkupihlajassakin on melko paljon marjoja. Kuvat kannattaa klikata suuremmiksi.


Marjojen väri on ihana tässäkin vaiheessa.


Puolukat alkavat kypsyä. Niitäkin on tänä syksynä paljon metsissä. Meillä on syöty kaikki viime vuoden puolukat, joten niitä täytyy kerätä runsaasti. Puolukan kerääminen on mukavaa puuhaa.


Viljat on jo monelta pellolta puitu.


Kasvihuoneessa tomaatit kypsyvät hitaasti, vasta pari tomaattia on saanut syödä. Mutta raakileita on runsaasti.


Huminalangan sai keriä marjapuskien päältä pois. Minä tykkään tästä konstista. Joskus, kun laitoin verkon puskiin niin siellä oli harakan poikanen nokastaan kiinni ja silloin päätin, että vaikka marjat menis siivekkäiden suihin niin verkkoa en enää laita. Huminalanka on pitänyt linnut hyvin poissa, vähän oli nyt puskien yläosasta syöty marjoja, ilmeisesti tyynenä päivänä, kun lanka ei silloin pidä ääntä.


Vielä on kuitenkin kesän makuakin. Sunnuntaina keräsin vielä kourallisen kuukausimansikkaa ja makoisilta maistuivat ja edelleen niitä tulee. Viime kesänä laitoin kukkapenkin reunaan kaksi tosi pientä vauvatainta ja luulin ettei ne pysy hengissä, mutta niin vain kasvoivat isoiksi ja tuottavat mukavasti marjaa.


Auto on edelleen korjaamolla, mutta onneksi on kulkuväline kumminkin, jolla pääsee töihin. Tänään, kun tulin töistä taivaalta tuli vettä vallan mahdottomasti, vähän jopa jännitti asuntoautolla ajo, kun häävi eteensä näki, mutta kun hiljaa ajoi niin hyvinhän se meni. Kotipihaan kun pääsin ja juoksin sateessa siaälle niin salama iski aivan pään päällä ja samantien jyrähti ukkosherra. Minä yleensä nautin ukonilmasta, mutta nyt ukkosherra oli niin pahalla päällä, että säikähdin oikein kunnolla. Mitään vahinkoa ei ilmeisesti ukkonen aiheuttanut, vaikka se jonkun aikaa kiukuttelikin tässä meidän päällä.