Heippa taas!

Jotkut viettävät tipatonta tammikuuta ja minä olen viettänyt lähes blogitonta tammikuuta.

Kuvahaastetta en halunnut jättää välistä, joten sen kuvan kävin laittamassa.

Muutamaa blogia olen käynyt pari kertaa kurkkaamassa, mutta muuten olen ollut ilman blogimaailmaa.

Tauon aikana olen miettinyt blogin pitämisen haittoja ja hyviä puolia.

Hyvää on ehdottomasti se, että tätä kautta on saanut monta kivaa virtuaalituttavuutta:) ja olen löytänyt paljon ihania blogeja luettavaksi.

Hyvää on se, että täältä löytyy paljon vinkkejä ja ideoita, miten toteuttaa joitain asioita.

Hyvää on myös se, että itselle jää kuvien ja tekstin muodossa muistot tärkeistä tapahtumista.

Huono asia on se, että koneen ääressä tulee välillä vietettyä tuhottoman paljon aikaa.

Useampikin ystävä ja tuttava on sanonut, ettei tule soiteltua, kun lukevat kuulumiseni blogista ja se on huono asia se.

Huonoa on myös se, että välillä ottaa paineita siitä, jos ei ole hetkeen päivittänyt.

 

Hyvät puolet taitavat voittaa ja tästä jatketaan. Luultavasti samalla päivitystahdilla kuin ennenkin, välillä useammin, välillä harvemmin.

 

Mitä sitten tein iltaisin, kun en ollut blogimaailmassa.

Tätä:

Minähän sain Isännältä joululahjaksi 3000 pala palapelin ja eilen illalla se tuli valmiiksi.

Kuva on Bernin kaupungista Sveitsistä.

 Ensin , kun katsoin kuvaa palapelistä, ajattelin, ettei tule mitään. Tuohan on vuoden urakka.

Punatiilisiä kattoja ja puita ja vettä.

 Mutta, kun sitä rupesi kokoamaan, ei se ollutkaan niin vaikeaa.

Oikeasti kokoaminen oli tosi mukavaa ja toisaalta harmittaa, kun se on valmis.

Toisaalta on mukavaa saada se pois tuvan pöydältä. Kuva on panoraama ja palapeli myös kapea ja pitkä, yli 160 cm.

Palapelit ovat lapsuudesta saakka olleet intohimoni ja niitä voisin tehdä paljon paljon enemmän, mihin aika nykyään antaa myöden.

 

Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Tuumailuja

Puutarhatyöt, nurmikonleikkuuta ja vähäistä kukkien istuttamista lukuunottamatta, olivat tauolla viikonlopun ajan.

Traktori kotiutui tänään ja Isäntä lupaili huomenna jatkavansa hommia.

Jospa pääsisin ensi viikolla tekemään yrttiallasta.

Olen ajatellut tehdä vanhoista kattotiilistä reunat altaaseen.

Kasvimaa ja perunamaa pitäisi saada myös alkuviikosta kylvettyä.

Lupailevat sadekuuroja ja kylmähköä säätä loppuviikoksi.

Kasvihuoneeseen en vielä alkuviikosta laita mitään, kun lupaavat hallaa keskiviikkoyöksi eikä minulla ole minkäänlaista lämmitintä sinne.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni äänestämässä kirkkoherranvaalissa ja mieluinen kirkkoherra saatiin:)

Ihania toukokuun viimeisiä päiviä kaikille täällä piipahtaville!

Markkinoilla

Viikonloppu katosi nyt tosi nopeasti. Eilinen päivähoitoväelle suunnattu koulutuspäivä oli kyllä todella hyvä. Aiheina vuorovaikutus ja lapsen kohtaaminen. Toisena luennoitsijana oli Liisa Keltikangas-Järvinen. Hänellä on mielestäni viisaita ajatuksia päivähoidosta ja lapsiryhmien koosta. Meitä kuulijoita oli 150 paikkainen auditorio täynnä.

Tänään käytiin Isännän kans Pohjalaisilla suurmarkkinoilla sillä aikaa, kun S-tytär oli tankotanssissa. Pikainen kierros tehtiin markkinoilla, mutta silti löysin mustikanvarvuista tehdyn kranssin ulko-oveen ja koriamppelin hedelmille.

Meillähän ei enää vietetä isänpäivää, koska meillä ei lapsia ole ja molempien isät ovat kuolleet, mutta jotenkin tällaisena päivänä on oma isä ollut paljon mielessä. Ikävä on vieläkin kova, vaikka isän kuolemasta on jo 14 vuotta.

Huh huh, kolme viikkoa enää ensimmäisiin myyjäisiin ja tekemistä olis hurjasti. Stressi meinaa pikkuhiljaa hiipiä kimppuun, mutta pitää yrittää työntää se loitommalle. Puikkoja olen kilistellyt ja muutamia pötkylöitä saanut kudottua, kuvia tulee kunhan saan niistä vielä lisää tuotteita valmiiksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille täällä piipahtaville ja kiitos kommentoijille!

Pimeä, mutta mukava maanantai

Minua alkaa pikkuhiljaa jouluttaa:) Yksi syy siihen on varmasti kiire käsitöiden parissa, myyjäisrumba lähestyy kovaa vauhtia ja vielä olis niin paljon tekemistä.
Mm. tällaisia pötkylöitä olen kutonut. Olen ottanut kuvan jo joku aika sitten ja nyt niitä on jo enemmänkin. Näytän myöhemmin mitä näistä tulee ja on tullut.


Toisaalta sitä aivan odottaa, että pääsee taas myyntipöydän taakse. Se on niin mukavaa puuhaa, vaikkei kauppa kovin käviskään. Tottakai sitä aina toivoo, että ihmiset kiinnostuisi meikäläisen tekeleistä.
Joku vanha, kauan töitä tehnyt torikauppias sanoikin, että optimistisempaa ihmistä kuin torikauppias saa hakea. Vaikka kauppa kävisi kuinka huonosti, niin hän aina uskoo, että seuraavalla kerralla menee paremmin.

Minä voisin kyllä tehdä käsitöitä kaiken päivää. On se vaan niin mukavaa, kun näkee omat ideat omien kätten tuotoksina valmiina. Jospa viimeistään eläkkeellä sitten...

Olen nuoresta saakka haaveillut lumihiutalepallosta ja joku vuosi sitten sain tämän pienen enkelitytön hyvältä ystävältäni joululahjaksi. Sitä näin syksyn tullen ja joulun lähestyessä on mukava ravistella:)





Iloa päiviinne!

Viimeiset kukat

Loppuviikosta kuvailin viimeisiä kukkijoita puutarhassa.
Kurtturuusu kukkii muutamin kukin vielä.


Osa kiulukoista on mennyt parempiin suihin:)


Yksi kehäkukkakin vielä löytyi.


Minä olen taas ruvennut pohtimaan, että mikä minusta tulee isona. Tykkään kyllä nykyisestä työstäni, lasten kanssa touhuamisesta, mutta en siitä kaikesta muusta mitä tähän työhön on tullut viime vuosina (paperityöt ym.). Iltaisin olen ihan poikki enkä jaksa tehdä mitään järkevää.
Ehkä sekin, että olen tehnyt tätä työtä lähes 30 vuotta laittaa ajattelemaan, että tässä elämässä olisi mukava kokeilla jotain muutakin työtä. Haavehan olisi, että käsitöillä eläisi, mutta en ole tarpeeksi taitava, että pystyisin itseni sillä elättämään. Enää en haluaisi koulunpenkillekään lähteä, joten vaihtoehdot ovat vähissä. Onneksi ihanat lapset antavat voimaa päiviin:) Tällaisin sekavin ajatuksin alkavan työviikon kynnyksellä.

Tänä syksynä tällaiset pikku-ukot toivottavat meille tervetulleeksi.


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Menevä Mökö

Meillä eletään taas vauhdikkaita päiviä. Mökö on tosi rauhaton, kun "tyttöystävä" parin kilometrin päässä tuoksuu niin hyvälle:) Karkailtukin on muutaman kerran. Luruhan ei tytöistä mitään ymmärrä, mutta Mökön perään pitää karkuretkille lähteä. Tänään illalla meillä kävi vieras ja kun hän lähti niin koirat livahti samasta ovenraosta pihalle. Minä lähdin samantien autolla perään ja sain Mökön kiinni 1 1/2 kilometrin päästä. Vauhti oli hurja karkulaisella, mutta kyytiin se tulee ihan kiltisti, kunhan vain kiinni saadaan. Muutaman päivän, kun vielä kestetään niin sitten elämä taas palaa normaaliksi.
Aitauksessa Mökö istuu kuin patsas, kun tietää ettei sieltä pääse mihinkään. Nenä väristen kohti hajuja:)


Olen täälläkin ruikuttanut uupumistani tämän talven aikana. Tuntuu, ettei mitään oikein saa aikaiseksi täällä kotona, vain pakolliset hommat ja nekin välillä laiskanlaisesti. Nyt pikkuisen rupeaa uupumus helpottamaan. Kai se on tämä kesän saapuminen, loman lähestyminen ja töissäkin on vähän helpompaa tällä hetkellä.
Ostin jo syksyllä itselleni tällaisen työlaukun, en silloin arvannut kuinka kohdalleen tämä kuva talven aikana osui.


Mukavia päiviä kaikille!

Lapsettomien lauantai

Minä en juurikaan perusta tällaisista teemapäivistä, mutta joskus on hyvä tässä äitienpäivähuumassa muistuttaa, että meitä tahattomasti lapsettomia ihmisiä on nykyään hyvin paljon.
Tiedän, että joillekin lapsettomuudesta puhuminen on todella vaikeaa. Omalta kohdaltani uskon, että olen päässyt helpommalla ollessani avoin lapsettomuudestamme. Tokihan jotkut puheet ovat vuosien saatossa vähän loukanneet. Esimerkiksi, että nainen on vasta äidiksi tultuaan oikea nainen ja ettei parisuhde voi olla täydellinen ilman lapsia. Minä olen kuitenkin elänyt hyvässä parisuhteessa kohta 25 vuotta ilman omia lapsia ja tunnen olevani nainen siinä kuin muutkin, joten se niistä puheista.
Nyt tässä iässä joskus tuntuu pahalta kun ajattelee, ettei minusta koskaan tule isoäitiäkään. Se rooli olisi ihana kun saisi nauttia lapsista ilman täyttä vastuuta. Mutta senkin asian kanssa on vain elettävä ja iloittava sisarusten lapsenlapsista.

Minä toivoisin, että lapsettomat ihmiset löytäisivät iloa ja onnea elämään muista asioista, eivätkä jäisi vellomaan suruun siitä, etteivät saa omia lapsia. Elämässä on paljon asioita, joista voi nauttia.
Joten nautitaan vaikka näistä ihanista kevätpäivistä niin lapsettomat kuin lapsellisetkin:)

Arkea

Sen huomaa taas, että arkeen palattiin. Kotona ei ehdi, ei jaksa tai ei viitsi tehdä juuri mitään. Tämäkin päivä meni töissä, kaupan kautta kotiin, syömistä, lentopalloilua ja saunomista. Mutta kaikesta huolimatta tämä oli hyvä päivä:)

Toivotan teillekin hyviä päiviä!

Juhlia ja laatuaikaa

Taas on vierähtänyt kaksi viikkoa edellisestä postauksesta. Aika on mennyt johonkin, mitään näkyvää en ole saanut aikaiseksi, vaikka melko reipas olen mielestäni nykyään. En tiedä onko verenpainelääkityksellä joku vaikutus siihen, etten ole niin kovin väsynyt iltaisin, vaikka töissä on viime aikoina ollut melko raskasta. Toki valon lisääntyminenkin auttaa jaksamiseen.

Tämän viikonlopun olen viettänyt laatuaikaa itseni kanssa. S-tytär oli isoskoulutuksessa koko viikonlopun ja Isäntä oli töissä. Vein S-tyttären perjantai-iltana kotipaikkakunnalleni ja kävin samalla katsomassa äitiä.
Viikonloppuna minä nautin olostani, söin silloin kun huvitti ja mitä huvitti, tein sellaisia hommia mitä huvitti, katsoin telkkarista mitä huvitti. Joten aika huvittava viikonloppu oli :)

Tänään olen useamman tunnin järjestellyt koneella valokuvakansioita. Tyhjäsin pokkarin muistikortin ja laitoin kuvat kansioihinsa.

Viime viikonloppu oli juhlava. Lauantaina olimme Isosiskon miehen 60-vuotisjuhlissa. Mukavaa oli nähdä sukulaisia ja muutenkin oli kivat juhlat.
Pöydissä oli kauniit pienet kukkakoristeet.


Sunnuntaian olimme 50-vuotisjuhlissa, joissa oli myös hyvä tunnelma. Näissä juhlissa laitettiin myös jalalla koreasti.


Mukavaa ja aurinkoista viikkoa kaikille!

Ihana talvisää

Meillä on tänään herkuteltu vastapaistetulla kinkulla. Ostin joulun alla kaksi kinkkua ja tarkoitus oli paistaa toinen loppiaisena, mutta s-tytär oli poissa kotoa loppiaisen, joten paistettiin se viime yönä. Kyllä se vain on niin hyvää.

Tänään on ollut minun suosikki talvisää. Noin viisi astetta pakkasta ja paljon lunta. Täydellisyyttä häiritsi pieni viima, joka täällä lakialla tuntuu.

Eilen satoi tuulen kanssa lunta lisää ja siitäkös koirat nauttivat. Ne rakastavat lumessa pyörimistä ja leikkimistä.


Tänään oltiin lenkillä ja kun pariin päivään ei oltu tätä reittiä menty, niin nuuskimista riitti.


Lunta oli runsaasti puiden oksilla. Lumiaura oli ravistellut alaoksilta lumet pois.


Lumihattujakin oli...




Talvi yllätti minut kuin Etelä-Suomen autoilijat ja lintujen juoma-allaskin on saanut lumihatun päälleen...

...normaalisti allas on talvivarastossa säiltä suojassa.

Syreenipensaassa oleva harakanpesäkin on saanut lumikaton päälleen.


Nämä jääpuikot tuovat jo kevään mieleen ja rupesinkin ajattelemaan, että miksei sitä nauti täysin rinnoin siitä vuodenajasta mikä kulloinkin on, vaan usein tulee haikailtua tulevaa. Talvella odottaa kevättä ja aurinkoa, keväällä kesää ja lämpöä, kesällä syksyn satoa ja kaunista ruskaa, syksyllä joulua ja puhtaita valkeita hankia. Miksi?? Yritän opetella nauttimaan siitä hetkestä mitä nyt eletään.


Lopuksi kuva kotipihlajasta ja siinä istuskelevista linnuista. Kuva on kaukaa otettu, mutta keltasirkkuja ne mielestäni ovat.