perjantai 30. heinäkuuta 2010

Koirien hellekesä

Helle sen kuin jatkuu.... Toissa iltana ja yönä meillä rätisi ja paukkui. Illalla välähteli taivaalla tosi hienot salamat ja sitä kesti kauan, mutta päälle ukkonen ei tullut. Eipä ole meillä ennen nähty sellaista salamointia. Aamuyöllä sitten paukkui oikein kunnolla ja jonkun aikaa ukkosherra riehui meidän päällä. Vettä on parina yönä satanut roimasti, onpa helpottanut kastelu-urakkaa. Gladiolukset kukkivat juuri nyt ihanasti, mutta kovat sateet ja tuulet on taittaneet niitä maata päin.

Koirillehan nämä helteet ovat olleet melko tuskaisia. Niiden lempipuuhaa onkin makoilla sisällä, jossa on kuitenkin aavistuksen viileämpää kuin pihalla.




Lurun lempipaikka on sohvan, seinän ja arkun väliin jäävässä pienessä tilassa.


Lenkit ovat jääneet vain lyhyiksi, kun välillä jo heti aamusta on lämpötila yli 20 astetta. Onneksi kuitenkin joinain aamuina on päästy kunnon lenkille.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Satoa

Tänään alkoi viimeinen vapaa viikkoni. Ensi maanantaina palaan töihin päiväkotiin vuoden virkavapaan jälkeen. Onhan sitten taas opettelemista toisenlaiseen päivärytmiin. Minä viihtyisin aivan hyvin kotirouvan roolissakin, mutta lompakko ei oikein ole sitä mieltä, että se onnistuisi ja käsitöiden myyntikään ei tuota niin paljon, että sillä ainakaaan vielä eläisi.

Kävin kasvimaalta hakemassa perunoita ja herneitä.



Näistä sai hyvän aterian, kun lisäksi vielä paistoin jauhelihapihvejä.



Kolme maissia yrittää ainakin tehdä tähkää. Se oli suuri yllätys, sillä alkukesän kylmyyden takia ne menivät tosi surkean näköisiksi. Epäilen, etteivät saa tähkää valmiiksi asti, mutta silti hauska kokeilu.



Naakkaparvi räksättää meidän ympäristössä näinä päivinä.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Vanhaa ja uutta

Vanhaa on meidän avioliitto. Tänään on 24. hääpäivä ja kohta lähdetään ravintola-illalliselle koko sakki. S-tyttären isoveli on meillä muutaman päivän lomalla. Kotona juhlistettiin päivää syömällä mansikoita ja kermavaahtoa.



Kasvihuoneessa on kaikki hyvin. Kurkkuja on jo muutama syöty ja lisää kasvaa.



Tomateissa on raakileita ja runsaasti kukkia. Latvoin tomaatit muutama päivä sitten, että jaksavat tehdä hedelmää. Luulen, että kasvihuone on tomaatteja ajatellen liian varjoisassa paikassa, suurten koivujen katveessa, ja suunnitelmissa on ensi kesänä siirtää se aurinkoisempaan paikkaan.



Erilaiset samettikukat ovat yksi suuri suosikkini kesäkukissa ja ne ovat helppoja kasvatettavia ja hoidettavia. Menestyvät melkein missä tahansa ja kestävät hyvin kuivuuttakin. Ja kukkien eri värisävyt ja kerrotut tai yksinkertaiset kukat antavat istutuksiin vaihtelua. Ihana kaikkiaan, paitsi tuoksu :).



Meidän pihapiirissä on tilaa myös horsman kukkia. Sitä oli aikoinaan meidän hääjuhlassa koristuksena muiden luonnonkukkien joukossa. Kaikki hääjuhlassa olleet kukat kerättiin luonnosta, paitsi morsiuskimppu ja rintakukat.





Ja sitä uutta on tämä kamera. Ostin sen viikonloppuna, kun vanha pokkari rupesi temppuilemaan. Hyvältä vaikuttaa, vähänhän sitä vasta olen käyttänyt.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Lämpöaalto

Nyt riittää lämmintä, minulle vähän liikaakin. Eteisen seinässä oleva lämpömittari näytti pari tuntia sitten tällaisia lukemia. Hellettä siis sisätiloissakin.



Me olimme viime viikon kesälomareissulla asuntoautolla. Onneksi silloin ei vielä ollut näin kuuma, olisi ollut melko tukalat oltavat autossa. Riitävän kuuma oli nytkin. Ihmiset aina jotenkin pärjää, mutta koirille kovempi helle olisi ollut kärsimystä. Reissu meni kaikin puolin hyvin, nähtiin suomea neljältä kolkalta; lounaasta, etelästä, kaakosta ja keskeltä. Kuvia tuli otettua vain vähän, vaikka kamerat olikin reissussa mukana.

Aulangolla oli hienot maisemat näköalatasanteelta. Tällaiseen tasaiseen maisemaan tottuneelle, se näytti erityisen hienolta.



Siellä oli myös hieno näköalatorni, mutta korkean paikan kammoisena en tohtinut sinne kiivetä. Minulla oli tarpeeksi jännitystä tasanteella seisomisessa. Olen kesän aikana kahdesti ollut huvipuiston maailmanpyörässä ja se on jännä juttu, että niin kauan kuin maailmanpyörä liikkuu, minulla ei juurikaan ole hätää, mutta kun se pysähtyy ja istutaan korkeuksissa, olen aivan paniikissa. Itsekin ihmettelen, mistä pelko mahtaa johtua, kun järjellä selittäen tietää, ettei sieltä voi pudota.



Viikonloppuna olin markkinoilla myymässä käsitöitäni ja olin yötä äidin luona. Äiti olikin saanut muutaman alivuokralaisen ulko-oven kranssiin.



Tässä lähempi kuva asukeista.



Loppuun vielä S-tyttären reissussa ottamia luontokuvia. Hän on hyvin kiinnostunut valokuvaamisesta ja haaveilee omasta järjestelmäkamerasta. Ensimmäisessä kuvassa on perunan kukka, kaunis eikö totta.