Tammikuun viimeisiä tunteja mennään.
Nopsasti se meni, vaikka pitkä kuukausi onkin.
Olen kulkenut äidin luona, hän voi niin hyvin kuin tuossa tilanteessa on mahdollista.
Surullista, kun hän ei pääse mihinkään sängystä, ei edes kääntymään.
Tässä kuussa olen nauttinut perjantaivapaista ja tuntuu, että niistä on hyötyä. En ole niin uupunut kuin aiemmin.
Rakentamisessa on mukava vaihe menossa, kun tulee paljon näkyvää.
Makuuhuoneita on maalattu, niissä katot paneloitu ja pian matot asennetaan:)
Seinien värit oli hyvät, vähän sitä jännitin. Ainoastaan meidän makuuhuoneen sininen väri on siinä ja siinä, mutta valmiina sen sitten näkee oliko onnistunut väri.
Tapettiseinä muuttaa kuitenkin vielä huoneen näköä kuten myös ikkunalistat, kalusteet ym.
Tapetit laitetaan vasta myöhemmin.
Kovasti tykkään työhuoneeni keltaisesta väristä, tuntuu kuin siellä paistaisi aurinko.
Väri on kirkkaampi kuin kuvassa.
Yksi seinä tässäkin tulee tapetille.
Ollaan jo valittu tapetit makuuhuoneisiin, mutta vielä pitäisi valita keittiöön ja olohuoneeseen.
Mukavaa alkavaa helmikuuta kaikille!
.jpg)
Tämänikäiset käyvät äidin luona, jos häntä vielä on. Minulla on ja siellä vanhainkodissa käyn useasti. Jännää, miten asiat muuttuvat, nuorempana kukaan ei puhunut äidistä, nyt siitä puhutaan.Monenlaista ajatusta on tullut ajateltua, esimerkiksi sitä, miten äidin on pitänyt luopua kaikesta; kodista, ystävistä, tavaroista ja viimein myös muistoista. Näin se elämä menee.
VastaaPoistaMinun äidillä muisti ja järki vielä pelaa, mutta liikuntakyky on nyt mennyt ja puhe on ollut pois jo 19 vuotta.
PoistaKyllä minusta on ihanaa kun äiti on olemassa ja kun hän on poissa on ikimuisto tärkeää minusta säilyttää. Ihanaa tuo sinun rakennusurakka ja mukavan värinen seinä.
VastaaPoista