Uusi harrastus:)

Tänään on ollut oikein mukava päivä.

Olen täksi päiväksi hylännyt ompelukset ja muut käsityöt.

 

Töissä meillä oli hauska päivä.

Meidän päiväkoti on aivan ihanalla paikalla kalliolla metsän reunassa.

Meidän "takapihalla" (eli metsässä) on pururata ja siellä me järjestettiin tänään lasten olympialaiset.

Muutama eri laji oli, mutta lapset eivät kilpailleet keskenään, vaan jokainen suoritti lajit

omien taitojensa mukaan. 

Suurin tapaus oli, kun meidän oma urheilusankari tuli vaimonsa kanssa

avaamaan kisat ja opetti lapsia keihäänheiton saloihin.

Jokaiselle lapselle jaettiin mitalit.

Lapset olivat innoissaan (ja taisivat täditkin olla).

Iltapäivän ulkoilussakin lensivät sanomalehdistä tehdyt keihäät.

 

Toinen mukava asia oli tälle päivää se, että pääsin aloittamaan

uuden harrastukseni.

Me ruvettiin Isännän kanssa yhdessä opiskelemaan Espanjan kielen alkeita.

Se on hyvä, kun vanha pää joutuu vielä opettelemaan uutta.

 

Uuden harrastuksen kunniaksi laitan kuvan meidän viime kevään Teneriffan matkalta.

 

Mukavia päiviä teillekin!

Mukavia kiireitä:)

 

Kiirettä pitää. Käsityömessut on jo kahden viikon päästä ja minulla olis

ihan hirveästi tekemistä sinne.

Mutta, jos en saa kaikkea suunniteltua tehtyä, niin täytyy mennä niillä,

mitkä ovat valmiina.

 

Työnteko tahtoo häiritä pahasti harrastustoimintaa:)

 

Tänään sain valmiiksi yhden tilaustyön. Pussukka menee synttärilahjaksi miehelle.

Kuva on luvattoman huono valon puutteen takia:(

Pussukka on tehty tumman sinisestä villakankaasta ja laitoin siihen valkoisen paidan kaulukset ja

paidan kankaasta pieni taskuliina.

Aiemminkin olen tehnyt tällaisia pusukoita miehille lahjaksi.

 

Iltamenojakin tulee aina näin syksyn tullen enemmän.

Lentopallon pelaaminen on taas alkanut. Tänä talvena käyn pelaamassa vain kerran viikossa.

Uudenkin harrastuksen aloitan, mutta päiväkodin vanhempainillan takia

en ensimmäisellä kerralla

päässyt mukaan.

Siitä sitten lisää, kun olen päässyt aloittamaan.

 

Toivotaan tällaisia aurikoisia päiviä monta, monta.

Mielikin pysyy virkeänä:)

 

Ja kohta on taas kuva-arvoituksenkin aika:)



Syyskuun kuulumisia ja haaste

 

Kaksi viikkoa on vierähtänyt edellisestä päivityksestä.

Mulle tuli ilmeisesti jonkin sortin nettiähky, näiden kahden viikon aikana

olen vain pari kertaa käynyt tietokoneella.

 

Viikko sitten lauantaina olin markkinoilla myymässä.

Kamera unohtui tällä kertaa kotiin.

Tällä kertaa sää ei suosinut vaan puolen päivän jälkeen alkoi sataa

ja pari tuntia tuli vettä enemmän ja vähemmän.

Sade karkotti asiakkaita ja myös ison osan myyjistä.

 

Olen kyllä yhden myyjän kanssa samaa mieltä, että on väärin, jos markkinat on ilmoitettu kestävän neljään asti ja myyjät kaikkoaa jo ennen yhtä.

Noin puoli kolmelta rupesi aurinko paistamaan ja jonkin verran väkeäkin tuli paikalle, mutta meitä myyjiä oli enää kourallinen.

Minulla oli hyvä muovi pöydän päällä ja tavarat pysyivät kuivina.

Pari kauppaakin tein muovin alta:)

 

Kotipihassa kukkia on enää vähän. Kaikkein ihanimmin kukkivat daaliat

isossa rautapadassa.

 

Sain mehtäemännältä kivan haasteen,

jonka nimi on 10 kuvaa kesään.

Haasteessa seurataan kuvina saman maiseman muuttumista talveksi,

sitten kevääksi ja taas kesäksi.

Tarkoituksena on kuvata ikkunan maisema nyt,

seuraava kuukauden päästä ja taas seuraavassa kuussa jne.

Kerätä kuvat kollaasiksi ja kappas, kun 10 kuvaa on otettu,

on pian juhannus!

Kiitos mehtäemännälle kivasta haasteesta.

 

Otin kuvan yläkerrasta, S-tyttären huoneen ikkunasta.

Toivottavasti seuraavaan kuvaan mennessä pellot on saatu puitua.

Kuva on vähän suttuinen, kun aurinko jo paistoi ikkunaan

(ja ikkunakaan ei ollut aivan puhdas:o )

Haastan mukaan

tuulennon tuulennon tupa-blogista

paulan satunNainen-blogista

lovviisan lovviisan kammari-blogista

susannan susannan työhuone-blogista

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!



Hyvää seuraa:)

Viikonloppu vierähti niin, etten tehnyt mitään mitä olin suunnitellut.

Silti se oli ihan mukava.

Lauantaina oltiin S-tyttären kanssa Seinäjoella. Käytiin kirpputorilla.

Tällä kertaa en tehnyt löytöjä.

Varsinaisesti oli tarkoitus ostaa päivänvarjo alesta, mutta se jäi ostamatta.

Sen sijaan ostin yhden uuden maton.

 

Varjo oli tarkoitus ostaa viikon päästä olevia markkinoita varten.

Minä kun en usko, että hyvä tuuri jatkuu säiden suhteen. Jokaisilla ulkoilmamarkkinoilla

on ollut poutasää tähän mennessä.

Katsotaan mitä teen vai luotanko vieläkin tuuriin.

 

Tänään oltiin sitten Ruokamessuilla Kauhajoella.

Alunperin ei ollut tänä vuonna tarkoitus mennäkään, mutta Isännän sisko soitti

ja houkutteli lähtemään.

Herkkuja maisteltiin monenmoisia ja jotain ostettiin kotiinkin.

 

Sitten kasvihuoneasiaa.

Tänä vuonna on tomaatteja tullut runsaasti. Kypsymistä sai odotella

ja nyt ne tuntuvat kypsyvän

lähes kaikki yhtaikaa.

Kurkkuja ei tullut kovin montaa, en tiedä oliko syynä viileä kesä vai mikä.

Viime kesänä oli päinvastoin, kurkkuja tuli yli oman tarpeen ja tomaatteja vain vähän.

Paprikoitakin on tullut runsaasti. Hitaasti vain kypsyvät nekin.

Mutta ovat tosi makoisia.

 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Kymppisynttärit ja Rakas romu

 

Meidän rakas Mökö täyttää tänään kymmenen vuotta.

En millään uskoisi, että siitä on vähän vajaa kymmenen vuotta,

kun tämä suloinen musta "pehmolelu" meille kotiutui.

Tämän kuvan olen ottanut Mökön ensimmäisenä iltana uudessa kodissa.

Ihana tämä ukkeli on vielä näin kymmenen vuotiaanakin.

Mökö rakastaa yli kaiken rapsuttelua. Sitä saa kaikki ihmiset rapsutella kyllästymiseen asti,

siis ihmiset kyllästyvät, ei Mökö.

Muista koirista Mökö ei oikein perusta, ihmiset ovat enemmän sen mieleen.

 

Sitten toiseen asiaan. Sain viikolla mehtäemännältä mehtäpirtti-blogista haasteen,

kiitos siitä,

 jossa pitää esitellä rakas romu.

Tämä oli minulle haastavaa, koska minulla on paljon rakkaita vanhoja esineitä,

ehkä jonkun mielestä romuiksi laskettavia.

Valitsin tähän kaksi huonekalua, jotka eivät minulle kylläkään ole romuja.

Ensimmäisenä on keinutuoli, jonka edesmennyt isäni on tehnyt kansanopistossa

18-vuotiaana vuonna -53.

Isä antoi tuolin minulle, kun muutin nykyiseen kotiini vuonna -86.

 

Tämän rakkaan esineen sain itselleni viisi vuotta sitten.

Tämä on ollut äitini kapioarkku ja ollut aina lapsuudenkodissani esillä.

Minä olen hassuna vanhoihin arkkuihin ja voin joskus myöhemmin tehdä

oman postauksensa tämän talon arkuista.

Jatkan haastetta seuraaville:

MaMMelille KIVIMÄEN ELÄMÄÄ- blogiin

Tuulennolle Tuulennon tupa -blogiin

 

Ihanaa syyskuun ensimmäistä viikonloppua kaikille!

Lauantain kuvapläjäys

Tämä on ollut kaikin puolin hyvä päivä.

 Aamulla, kun lähdin koirien kanssa lenkille oli hyvin harmaa,

 sumuinen ja syksyisen oloinen aamu.

Mutta kun oli kävelty pari kilometriä,

niin sumu halkesi kahtia ja ihanan sininen taivas tuli esiin.

 

Hämähäkin seittejä oli tosi paljon nähtävillä kosteassa aamussa.

Tällä kutojalla on ilmeisesti ollut langat vähän sotkussa.

Kunpa osaisi itse kutoa tällaista jälkeä:)

Kotitietä kun palailtiin takaisinpäin, niin ihmettelin valtavaa sirkutusta

meidän pihasta.

Jotain pikkulintuja oli satoja meidän pihlajissa ja koivuissa

ja pitivät kovaa meteliä ja lentelivät pienissä parvissa edestakaisin.

Syy meteliin lenteli pihan yläpuolella. Kanahaukka oli saalistuspuuhissa.

Se oli hyvin haastava kuvattava syöksyillessään pikkulintujen kimppuun.

En ainakaan nähnyt sen saavan saalista.

 

Iltapäivällä päätettiin Isännän kanssa lähteä ajelulle kauniin päivän kunniaksi.

Mentiin Vaasan saaristoon Raippaluotoon ja Björköön.

 

Björköbyssä on näin kaunis pieni kirkko.

 

Kuten varmasti olette huomanneet, me tykätään katsella

ja tutustua kirkkoihin reissuillamme:)

 

Kirkko on kaunis myös sisältä.

 

 Laivanmallinen kynttelikkö on varmasti kaunis, kun siinä palaa kynttilät.

Tämän kuvan nappasin auton ikkunan läpi,

kun ajelimme maasiltaa Björköstä takaisin Raippaluotoon.

Raippaluotoonhan menee Suomen pisin ja korkein silta.

Tässä se on kuvattuna Raippaluodon puolelta.

 

Kävelytettiin koiria ja käytiin sillalla, josta tämä kuva on napattu.

 

Tällä kertaa ei menty ylös asti.

Sillalla oli paljon onkijoita.

Minä en kyllä ymmärrä mitä iloa on onkia kymmeniä metrejä korkealta sillalta:o 

 







Juttua koiranpennuista

Koirien kanssa on kesä mennyt tosi mukavasti.

Niitä voi pitää pihassa irti, eivätkä lähde mihinkään.

 

Kerronpa, mitä tapahtui neljä vuotta sitten (itsellekin tänne muistiin).

 

Olen aikaisemminkin kertonut, että meidän Mököllä on "tyttöystävä".

Se on ainoa narttukoira lähietäisyydellä, joka saa Mökön pään aivan sekaisin.

Lukemattomia kertoja vuosien aikana on paineltu Mökön perään,

kun se on kiima-aikana karannut kyseisen tytön luo.

Useinmiten se saadaan, Mökön kannalta valitettavasti, jo matkalta kiinni.

Kiltisti se alistuu kohtaloonsa ja tulee  autoon.

 

Mutta silloin neljä vuotta sitten, se karkasi keskellä yötä.

Meillä on puhkaistu seinään ovi, joka menee suoraan aitaukseen. Ovi oli lukossa,

mutta en luottanut lukkoon ja tiesin Mökön taidot oven avaamisessa,

joten laitoin yöksi aina oven eteen tuolin.

Mutta yhtenä iltana tuoli unohtui ja Mökö sai oven auki ja teki aitaan reiän, josta lähti kylille.

Matkaa kyseiseen taloon on linnuntietä n. kaksi kilometriä ja tietä pitkin kolme.

Kun huomasin, että Mökö on häipynyt, se oli ehtinyt olla karkuteillä puolesta tunnista tuntiin.

Lähdin sitä hakemaan ja sieltähän se löytyi ja tuli kiltisti autoon ja tultiin kotiin.

 

Jonkin ajan päästä tyttökoiran emäntä kertoi, että heille on tulossa pentuja.

Hän ei onneksi ollut yhtään pahoillaan tapahtuneesta, päinvastoin.

Hän kertoi myös, että koiralla on käynyt kolme eri sulhasta:)

 

Elokuussa kun pennut olivat kuuden viikon ikäisiä,

tyttökoiran emäntä kutsui meidät katsomaan pentuja.

 

Isäntä meinasi, että eihän sitä tiedä ovatko ne Mökön pentuja.

Kun päästiin perille, nauroin ja sanoin, että vieläkö epäilet.

Pihassa oli kuusi ihanaa mustaa koiranpentua ja aivan samannäköisiä,

mitä Mökö oli ollut pentuna.

 

 

 

Yksi tyttöpentu tuli heti minun luokseni ja heittäytyi selälleen kerjäten rapsutuksia.

Jos meillä ei olisi ollut jo kahta koiraa, niin uskoisin, että tämä tyttö asuisi nyt meillä:)

 

Ihania olivat pennut ja kaikki saivat uuden kodin.

Onneksi Mökön retket ovat olleet tuloksellisia

vain tämän yhden kerran.

 

Ja onneksi Mökö on sekaisin vain kahdesta kolmeen viikkoa kaksi kertaa vuodessa.

Ja onneksi Luru ei ymmärrä tyttöjen päälle mitään:)