Elokuun kuulumisia

Kolme työviikkoa takana, nopeasti viikot vierähtää.

Talo on saanut väriä pintaansa.

Marjoja olen puskista vähän noukkinut ja siivekkäät apulaiset nokkivat loput:)

Isosiskon synttäreitä vietettiin maalaustalkoiden (tai kökän niinkuin meillä sanotaan) merkeissä.

Vettä on saatu nyt sitten päivittäin, kuivan heinäkuunkin edestä.

Omasta maasta on syöty perunaa jo pari viikkoa, vaikka istutus jäikin myöhälle eli juhannukseen.

Markkinapäivä lähestyy eli lauantaina 6.9. on Yli-Lauroselan talomuseon pihapiirissä taas maalaismarkkinat ja sinnekin pitäis valmistautua. Puuhaa riittää, ei tule aika pitkäksi:)

Ötököitä

Niinkuin jo aiemmin kerroin, istutin perunat vasta juhannuksena maahan.

Helteet ovat varmaan osaltaan auttaneet kasvussa ja huomenna ehkä jo kokeillaan kurkata, mitä pottumaalta löytyy.

Yhtenä päivänä pyörin kameran kanssa kasvimaalla ja huomasin oudon näköisiä olentoja perunan lehdillä. Kuvasin niitä, mutta en ajatellut asiaa sen enempää.

Kotona katsoin kuvia koneelta ja rupesin googlesta tutkimaan mitä ne voisi olla.

Melko lailla samannäköisiä kuvia oli netissä perunan pahimman vihollisen toukista ja säikähdin, että nytkö niitä on tullut meidän pieneen pottumaahan.

Mutta aikani, kun jatkoin tutkimista, löysin kuvan juuri samanlaisesta ötökästä ja se oli leppäkertun kotilo. Syvä helpotuksen huokaus:) Leppiksiä kasvimaalla ja ympäristössä onkin runsaasti.

Eilen kävin taas kameran kanssa pottumaalla ja siellä oli ihania pieniä leppisvauvoja:)

Niin se vain loppuu pitkäkin loma ja maanantaina työt kutsuu.

Vielä on paljon maalausurakkaa jäjellä, joten illat kuluvat pitkälti pensseli kourassa.

Hellittäis jo

Sais jo helteet hellittää, mutta katsoin juuri netistä säätä ja ukkoskuuroja lupaavat ensi viikolle, lämpötila noin 25 ja seuraavalla viikolla taas 29. Ei hyvä.

Maalaamista nyt riittää. Tänään oli kiva maalailla seiniä, kun tuntui että sain jotain näkyvääkin aikaiseksi:)

Otettiin koirat työmaalle ensimmäistä kertaa mukaan. Kokeiltiin, voiko niitä pitää irti siellä pihassa. Tässä kotonahan ne pysyvät nykyään hyvin vapaanakin.

Ja ilokseni ne pysyivät sielläkin omassa pihassa, vaikka kummallakin puolella on naapureissa koiria:) Toki varmaan hellekin vaikutti, että pysyivät varjossa mun vieressä.

Ampumarata on kuuloetäisyydellä uudesta kodista ja Lurusta on tullut tosi paukkuherkkä. Tänäänkin paukut kuului tosi vaimeasti, mutta Lurua pelotti silti ja se istuikin loppuajan mun edessä pää turvallisesti mun jalkojen välissä, kun maalasin seinän alareunaa.

Kuvassa näyttää kuin pitäisin väkisin Lurun päätä jaloilla kiinni:)

 Mökö ottaa rauhallisesti kaikenlaiset paukahdukset, mutta lähellä sekin tykkää olla.

Helteen lisäksi paarmat ovat kiusanneet mun maalausurakkaa.

Sääret on ammuttu täyteen paukamia. Onneksi en kuitenkaan ole herkkä lentävien pistoille, eikä niitä juurikaan kutita.

Viimeinen lomaviikko pitkästä lomasta alkaa huomenna, nopeasti menee tämäkin kesä.

Viljat kellertää ja tällainen lensi mun maalausalueelle perjantaina.

Mutta vielä on kesää jäljellä, nautitaan siitä.

Ikkunat

Minä sitten tykkään näistä uuden kodin ikkunoista ja maalattuna ne näyttävät nyt tosi hyviltä:)

Tässä sama ikkuna ennen maalausta.

 Kuistin ja olohuoneen ikkunoissa on lisäksi tuollaiset ristikot.

Hieno se on vanhan tuvan ikkunakin.

Tänään tein lisää maalauspuuhia, väri vain vaihtui.

Pettymys

Asuntomessut on käyty ja minulle ne olivat aikamoinen pettymys.

Talot olivat ulkopäin minun makuuni rumia, kottaraispönttöjä niinkuin joku sanoi.

Ainoa vähän perinteisemmän näköinen talo oli tämä.

Mutta vaikka mustan ja punaisen yhdistelmästä tykkäänkin, niin talon väreiksi en niitä laittaisi.

Sisustukset noudattivat edelleen samaa linjaa: valkoista, mustaa, harmaata ja beigeä, ei mun juttuni.

Kovin paljon en edes kuvia ottanut, ei huvittanut, mutta tässä muutama otos ilman sen kummempia selityksiä. Mukana sekä plussia että miinuksia.

Mitä siis jäi eilisestä käteen. Pitkä päivä, lähdettiin aamulla seitsemän hujakoilla ja takaisin kotona oltiin puoli yhdeltätoista illalla. Yli 500 kilometriä autossa istumista, hiki, turvonneet jalat ja rahanmenoa.

Mutta päällimäisenä tunteena tyytyväisyys mukavaan päivään. Saatiin S-tytär mukaan ja meillä oli ihan kiva päivä, vaikka messuanti ei aivan sitä ollutkaan mitä toivottiin.

Maalauspuuhia

Olen viime päivinä maalannut erilaisia listoja valkoiseksi.

Tänään oli vuorossa ovienpielet.

Mukavaa puuhaa:)

Huomenna mennään Jyväskylään asuntomessuille.

Sieltä sitten kuvia seuraavaksi, jos jotain kivaa näkyy:)

Markkinat ohi

Kesän parhaat markkinat vietetty.

Kaikki meni taas hyvin, sääkin suosi tänä vuonna, vettä ei tullut kuin muutama pisara tänään.

Vähän se harmitti, kun säätiedot uhkasi sateella tänään ja minä tungin tavarat pienen katokseni alle sateen pelossa. Ne eivät silloin ole kovin houkuttelevasti esillä.

 Tässä kuvassa on hiljaisen näköistä, olen ottanut sen tänään aamupäivällä markkinoiden alussa. Sanottiin, että eilen markkinoilla oli yli 2000 kävijää ja minusta tuntui, että tänään oli vielä enemmän, tiedä sitten.

 Tässä kuvassa on mun myyntikoju lauantailta.
 Tuohon mun oikealle puolelle piti tulla joku myyjä, mutta siihen ei tullutkaan ketään, joten mulla oli tilaa käydä kauppaa kolmelta sivulta:)

Tässä koju tältä päivältä ja tukkoiselta näyttää mun mielestä.

Pari kuvaa vielä korteista, joita tein myyntiin viime viikolla.

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa kaikille!