Tämä on ihanaa aikaa. Luonto on kauniin heleän vihreä, aurinko paistaa, välillä tulee virkistävää sadetta, ukkonenkin jyrähtelee. Minä olen aina tykännyt ukonilmoista enkä osaa pelätä niitä. Varmaan, jos ne aiheuttaisi jotain vahinkoa, voisi niitä ruveta pelkäämäänkin. Kerran olen ollut pyörällä matkassa töistä kotiin, kun alkoi kova räiskintä. Pysähdyin ja molemmin puolin minua iskivät salamat. Silloin ajattelin ,että kuinkahan tässä käy, kun lähellä kasvoi isoja puita. Tunsin itseni melko pieneksi sillä hetkellä. Selvisin siitä märillä vaatteilla ja tavaroilla.
Puutarhassa kaikki on hurjassa kasvuvauhdissa. Olen katsonut, että jotkut perennat pitäisi siirtää väljempään paikkaan. Vielä en ole kaikkia kasvattamiani kesäkukan taimia istuttanut, kun minua vähän epäilyttää, että vielä tulee kylmiäkin öitä. Minulla on koirien aitauksessa kolme vanhaa, osin jo sammaloittunutta kaivonrengasta, joihin laitan kesäkukkia ja yhdessä olen yrittänyt kasvattaa perennoja, mutta se ei ole onnistunut. Epäilemme, että renkaassa oleva multa jäätyy niin, etteivät perennat siinä selviä. Joten laitanpa siihenkin kesäkukkasia.
Kiitolliset kukkijat, parvitulppaanit, viihtyvät renkaassakin.
Tässä on kuvaa narsisseista, jotka vihdoin kukkivat minullakin.
Viikonloppuna kävimme ostamassa remonttitarpeita. S-tyttärelle remontoidaan huone meidän makuuhuoneesta ja täällä on nyt melkomoinen kaaos, kun tavaroita siirrellään paikasta toiseen. Nyt kun vain malttaisi sisälläkin jotain tehdä. Mieli kun halajaa vain pihahommiin.
Nämä kun saisi seinään liimattua ja huonekaluihin, oveen ja ikkunaan sudittua, oltais jo voiton puolella.
Koirillehan tällaiset helteet ovat melko raskaita. Pääasiassa ne nukkuvat päivät ptkät. Aamulenkitkin ovat jääneet lyhyiksi, kun jo aamusta aurinko paistaa niin kuumasti. Mutta nautitaan me ihmiset lämpimistä päivistä kylmän kevään jälkeen:).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti