torstai 19. heinäkuuta 2012

26 vuotta

Minä sinua rakastan, tiedän sen .
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt
Se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
Se kestää, on myrsky tai pouta.

Minä sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä sinua silloinkin,
yhä rakastaa sinua lupaan.

Minä rakastan sinua silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.

Anna-Mari Kaskinen


6 kommenttia:

  1. Ja nämä niin totta joka sana, meillä marraskuulla vuosia 27 :)

    VastaaPoista
  2. Onnea paljon.Niin ihana runo.

    Meillä ollaan samanikäisiä.

    VastaaPoista
  3. Kaunis ja vähän haikea runo rakkaudesta. Oliko teillä hääpäivä?

    VastaaPoista
  4. Kiitos Lovviisa, Paula, JaanaElina ja tuulento kommenteistanne ja onnitteluista. Hääpäivähän meillä on ja vatsa on nyt täynnä hyvää ruokaa, kun perinteisesti käytiin syömässä oikein hienosti:)

    VastaaPoista
  5. Ihana runo, tuli melkein tippa silmään... Piti lukea kahteen kertaan.

    VastaaPoista