Minä
sinua rakastan, tiedän sen .
Se ei
ole vain hetken huumaa.
Se on
nuotion hehku hiljainen
ja
roihua polttavan kuumaa.
Se ei
sammu, kun sammuvat hallayöt
Se ei
kuole, kun maassa on routa.
Se
kestää arjet ja pehmeät yöt,
Se
kestää, on myrsky tai pouta.
Minä
sinua rakastan, katsohan,
kuinka
kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka
päivä ne sinulle lahjoitan,
jos
kanssani matkalle lähdet.
Ja kun
kuljemme raskain askelin
ja aika
tuo murheita tupaan,
pidän
kädestä sinua silloinkin,
yhä
rakastaa sinua lupaan.
Minä
rakastan sinua silloinkin,
jos
ehdimme korkeaan ikään.
Olet
edelleen minulle suloisin,
ei
hellyyttä sammuta mikään.
Mitä
siitä, jos ryppyjä poskiin saat
taikka
kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen
silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas
polvilleen rakkaus taipuu.
Anna-Mari
Kaskinen
Ja nämä niin totta joka sana, meillä marraskuulla vuosia 27 :)
VastaaPoistaONNEA!! :o)
VastaaPoistaOnnea paljon.Niin ihana runo.
VastaaPoistaMeillä ollaan samanikäisiä.
Kaunis ja vähän haikea runo rakkaudesta. Oliko teillä hääpäivä?
VastaaPoistaKiitos Lovviisa, Paula, JaanaElina ja tuulento kommenteistanne ja onnitteluista. Hääpäivähän meillä on ja vatsa on nyt täynnä hyvää ruokaa, kun perinteisesti käytiin syömässä oikein hienosti:)
VastaaPoistaIhana runo, tuli melkein tippa silmään... Piti lukea kahteen kertaan.
VastaaPoista