Meillä eletään taas vauhdikkaita päiviä. Mökö on tosi rauhaton, kun "tyttöystävä" parin kilometrin päässä tuoksuu niin hyvälle:) Karkailtukin on muutaman kerran. Luruhan ei tytöistä mitään ymmärrä, mutta Mökön perään pitää karkuretkille lähteä. Tänään illalla meillä kävi vieras ja kun hän lähti niin koirat livahti samasta ovenraosta pihalle. Minä lähdin samantien autolla perään ja sain Mökön kiinni 1 1/2 kilometrin päästä. Vauhti oli hurja karkulaisella, mutta kyytiin se tulee ihan kiltisti, kunhan vain kiinni saadaan. Muutaman päivän, kun vielä kestetään niin sitten elämä taas palaa normaaliksi.
Aitauksessa Mökö istuu kuin patsas, kun tietää ettei sieltä pääse mihinkään. Nenä väristen kohti hajuja:)
Olen täälläkin ruikuttanut uupumistani tämän talven aikana. Tuntuu, ettei mitään oikein saa aikaiseksi täällä kotona, vain pakolliset hommat ja nekin välillä laiskanlaisesti. Nyt pikkuisen rupeaa uupumus helpottamaan. Kai se on tämä kesän saapuminen, loman lähestyminen ja töissäkin on vähän helpompaa tällä hetkellä.
Ostin jo syksyllä itselleni tällaisen työlaukun, en silloin arvannut kuinka kohdalleen tämä kuva talven aikana osui.
Mukavia päiviä kaikille!
.jpg)
Niin se on mammelinkin akku ollut tosi loppu ja osittain syykin selvisi, kun kävin verikokeissa...hb oli niin matala, että nyt syön rautaa...jospa minäkin alkaisin piristymään:)No kesä on edessä ja aurinko antaa voimaa meille väsyneille <3
VastaaPoistaToivonpa nyt sinulle akkuun virtaa, no lomalla sitten otat ihan rennosti.
VastaaPoistaMinullakin tuntui olo pitkään tunkkaiselta ja surkealta, onneksi keksin keinon. Siirryin viljattomaan ravintoon kahdekuukauden kokeilun jälkeen. Blogissani kerroikin jo tästä.
Mökölle toivon tsemppiä kestää siellä aitauksessa pelkkien "tuoksujen" voimalla.
Meillä on toisinpäin, kun Lili on tyttökoira. Ainakin kerran piti mennä rimputtamaan oudon ihmisen ovikelloa että onko tämä koira teidän, kun vängällä meinasi lähtä mukaan.
VastaaPoista