Kurtturuusu kukkii muutamin kukin vielä.
Osa kiulukoista on mennyt parempiin suihin:)
Yksi kehäkukkakin vielä löytyi.
Minä olen taas ruvennut pohtimaan, että mikä minusta tulee isona. Tykkään kyllä nykyisestä työstäni, lasten kanssa touhuamisesta, mutta en siitä kaikesta muusta mitä tähän työhön on tullut viime vuosina (paperityöt ym.). Iltaisin olen ihan poikki enkä jaksa tehdä mitään järkevää.
Ehkä sekin, että olen tehnyt tätä työtä lähes 30 vuotta laittaa ajattelemaan, että tässä elämässä olisi mukava kokeilla jotain muutakin työtä. Haavehan olisi, että käsitöillä eläisi, mutta en ole tarpeeksi taitava, että pystyisin itseni sillä elättämään. Enää en haluaisi koulunpenkillekään lähteä, joten vaihtoehdot ovat vähissä. Onneksi ihanat lapset antavat voimaa päiviin:) Tällaisin sekavin ajatuksin alkavan työviikon kynnyksellä.
Tänä syksynä tällaiset pikku-ukot toivottavat meille tervetulleeksi.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
.jpg)
Voi minäkin aina haaveilen, että jäisin kotiin hoitamaan eläimiä ja kirjoittamaan kirjaa ;)
VastaaPoistaHei! Luin vasta lehdestä jonkun saattohoitajan kirjoituksen siitä, mitä kuolevat eniten katuvat. Ja se oli se, ettei ole uskaltanut olla oma itsensä eikä toteuttaa unelmiaan ja elää vapaana muiden odotuksista. Niin että tsemppiä vain uusille ideoille, tee mitä olet aina halunnut!
VastaaPoistaMinäkin olen tehnyt samaa työtä lähes 30 vuotta ja samanlaisia ajatuksia "mikä minusta tulee isona" minulla on kuin sinullakin:) Käsitöillä eläminen olisi ihanaa mutta laillasi ajattelen että niillä elämiseen taitoni ei riitä.
VastaaPoistaMutta haaveillaan ja ehkä vielä uskallamme haaveemme toteuttaakkin:)
Mukavaa syksyn jatkoa!